REPPULIN KENNEL

Uusi kotipaikka Mäntsälän Nummisten kylässä tuli tutuksi koirillemme jo rakennusaikaan. Heti huhtikuussa kaivinkoneen möyriessä talon perustuksia rakensin tontin kulmalle aitauksen koirille ja siellä ne sitten viettivät kaikki työpäivät. Koirista kehittyi oikein mallikelpoisia matkustajia: aamulla Toukolassa avattiin auton takaluukku ja koirat hyppäsivät sisään ilman hihnoja, tontilla ne juoksivat suoraan tarhaan ja illalla sama toiseen suuntaan.

Kahvitaukojen ja ruokatunninaikaan otin koiratkin vapaaksi tutustumaan ympäristöön laajemmin, mutta kovin lyhyiksi nämä tutustumisreissut jäivät – töitä piti jatkaa, talo ei muuten valmistuisi.

Rakennusapulaisina olivat vaalea soopeli

Welu,

meidän ”konsultti”,leikattu uros, joka täyttää juuri kuusi vuotta.,

Ainu,

kaksivuotias kotinarttu ja hännän huippuna

Siru,

maaliskuussa syntynyt pentu, jonka kanssa ennätin viettää aikaa ihan liian vähän.

Vanha rouva Reppulin Pólo

jäi useimmiten kotiin Toukolaan, sillä se halusi maata rauhassa tutussa paikassaan keittiön pöydän alla. Jos se tuotiin tontille, alkoi pian äänekäs protestointi. Vasta päästessään nukkumaan työmaaparakkina toimineeseen matkailuvaunuun Pólo oli tyytyväinen.

Pukranvaara Puura

asustaa edelleen lainakoirana Pukinmäessä ulkoiluttaen vanhaa pariskuntaa lenkkien lyhetessä kaikkien iän karttuessa.

Pihamaa on vielä yhtä myllerrystä rakentamisen jäljiltä ja koko syksy olikin tuskaisaa aikaa, kun koirat ravasivat savipellossa. Odotin hartaasti talven pakkasia ja lunta,

mikä toi helpotuksen jatkuvaan tassujen pyyhkimiseen ja lattioiden pesemiseen. Keväällä kuraralli jatkuu, mutta jossakin vaiheessa pihamaakin saadaan kuntoon ja aita koko tontin ympärille. Sekä tontin reunoilla että aidan takana naapurin lehmihaassa on kaunista niittyä

ja paljon isoja kantoja, joiden juurien alla asustaa paljon myyriä. Niitä koiramme kaivavat innoissaan, kiskovat hampaillaan juuren kappaleita ja heinätukkoja ja tunkevat päänsä juurien väliin. Kyllä maalla on mukavaa!

Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu