2013

Tammikuun 2. päivänä..

Päättyneen vuoden viimeiset kuukaudet täytti koko lapinkoirakentän yllättänyt uusi perinnöllinen sairaus, Pompen tauti, tyypin II glykogeenin kertymäsairaus.

Taudin oireita ovat hidastunut kasvu, toistuva liman oksentaminen, etenevä lihasheikkous ja jatkuva läähätys sekä käänteisvirtaus ruuansulatuskanavassa johtuen laajentuneesta ruokatorvesta ja sydänpoikkeavuuksia. Taudin ensioireet puhkeavat noin seitsemän kuukauden ikäisillä pennuilla. Koska tauti on etenevä, sairaat koirat joko kuolevat tai lopetetaan yleensä ennen kahden vuoden ikää, sillä tautiin ei ole hoitoa. Tauti periytyy resessiivisenä eli autosomaattisesti peittyvänä, jolloin molempien vanhempien pitää kantaa virhegeeniä, jotta sairaita pentuja voi syntyä.

Lokakuun alussa sain tiedon, että kaksi kertaa käyttämäni uros, Taapanterin Yoonas oli Pompen taudin kantaja. Siitä käynnistyivät koirien geenitestaukset, sillä onneksi virhegeenin löytymisen myötä oli kehitetty myös geenitesti kantajien/sairaiden löytämiseksi. Omista kotikoiristani Pompen taudin kantajaksi on osoittautunut Yoonaksen tytär Reppulin Aran-Ainur eli Ainu. Myös Ainun testatuista jälkeläisistä ja niiden jälkeläisistä on löytynyt kantajia.

Tähän mennessä on testattu useita kymmeniä lapinkoiria ja olen kirjannut kasvattieni sekä pentueiden vanhempien tulokset PENTUEET-luetteloon kotisivuillani ja päivitän listaa uusia tuloksia saadessani.

Koska tauti on resessiivisesti periytyvä, käytän jatkossa siitokseen testaamattoman koiran kanssa aina vain terveeksi testattua partneria tai jos toinen on kantaja, tulee toisen olla terveeksi testattu. Kantajia ei tarvitse karsia eikä tulekaan karsia kannan monimuotoisuuden säilyttämisen takia pois siitoskäytöstä, mutta testillä tulee varmistaa, ettei kahta kantajaa yhdistetä.
Olinkin jo saanut hyvissä ajoin Lunalle (Reppulin Mindeb) terveen testituloksen, joten voin hyvillä mielin astuttaa sen marraskuun puolivälissä Pekulla (Reppulin Lorgan). Olen päätynyt testauttamaan myöhemmin myös Pekun, sillä jos sekin on terve, on koko syntyvä pentue polveutumisen perusteella terve. Näin pääsemme kartoittamaan koko kantaa mahdollisimman laajalti suunnitelmallisen testauksen avulla.

Helmikuun alkupuolen terveiset

12.1.2013 Reppulin Lorgan & Reppulin Mindeb

Vuosi alkoi pakkasen paukkuessa ja lumitöitä tehdessä, jälleen kerran! Luna saapui luokseni keskiviikkona, 58. kantovuorokautena. Ultrassa oli näkynyt kolme alkiota ja kun katselin Lunan mahaa, veikkasin ensin viittä pentua, mutta tarkemmin Lunan pitkää runkoa katsellessani, mietin, että voi siellä kylkiluiden alla olla vielä lisääkin piilossa. Lauantaiaamuna soitin Lunan emännälle, että olisi aika tulla seuraamaan synnytystä, jonka arvioin tapahtuvan päivän aikana. Luna oli lopettanut syömisen edellisenä päivänä, lämpö oli laskenut ja se
oli läähättänyt voimakkaasti pitkin yötä. Lauran saapuessa Luna rauhoittui ja niinpä vietimme
päivän telkkaria katsellen ja jutellen. Kävimme kaikessa rauhassa saunassakin ja asetuimme katsomaan Selviytyjiä. Luna makasi välissämme sohvassa ja yht’äkkiä tajusin Lunan supistelevan. Siihen jäivät selviytyjät ja kilpailut, keräsimme tarvikkeet ja siirryimme pentuhuoneeseen.

Tasan tunnin kuluttua syntyi ensimmäinen pentu ja tiiviiseen tahtiin seuraavat. Viidenkymmenen minuutin kuluttua Luna rupesi nuokkumaan ja lepäämään viiden pennun kanssa. Ajattelimme, että siinä ne nyt olivat, ennustamamme viisi. Viimeisen istukka oli jäänyt sisään.

Puhdistimme Lunan, vaihdoimme pentulaatikon aluset ja jäimme ihailemaan tasaista pentulaumaa. Vajaan tunnin kuluttua Luna supisteli ja näimme, että istukka tuli ulos. Mutta heti perään tuli pentukin – kuudes! Ja kymmenen minuuttia myöhemmin vielä yksi, jonka istukka taas jäi sisään. Vihdoinkin Luna pääsi lepäämään ja hoitelemaan neljää urosta ja kolmea narttua.

Kun tieto syntyneistä oli mennyt aikaisemmin pentuja varanneille ja nettiin, olivat kaikki pennut varattuja jo kahden vuorokauden ikäisinä.

Mittasin Lunan lämmön kaksi kertaa vuorokaudessa ja niinhän siinä kävi, että kohtu tulehtui. Kolme päivää synnytyksen jälkeen lämpö nousi 40,1 asteeseen ja ystäväeläinlääkäri soitti lähiapteekkiin antibioottikuurin. Lääke tehosi nopeasti ja jo puolen vuorokauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta Lunan lämpö oli laskenut normaaliksi. Kaiken aikaa emo hoiti pentujaan hyvin ja maitoa riitti isolle katraalle.
Lunan seitsemän kääpiötä

Roosan sulhaset

Kesäkuussa Roosan (Reppulin Brit-Hombar) astutus ei onnistunut ja nyt olin päättänyt astuttaa sen pienemmällä uroksella. Reppulin Fin-Golfin eli Leevi on 11-vuotias. Yritystä Leevillä oli ja kolme vuorokautta pari oli yhdessä valvottuna ja valvomatta. Koska varmuutta astumisesta en saanut, päätin viedä Roosan nuoremman uroksen luo ja niinhän Jalo (Reppulin Elendur) astuikin sujuvasti. Nyt odotamme, minkä värisiä pentuja pääsiäisen aikaan syntyykään. Roosa on riistanvärinen, Leevi brindle ja Jalo punainen soopeli. Leevi ja Roosa voivat kantaa myös parkkia geeniä, joten tuloksena voi olla riistanvärisiä, parkkeja, soopeleita, brindlejä ja mustia vaalein merkein. Pennut tietenkin
DNA-testataan polveutumisen varmentamiseksi.

Kesäkuun kuulumiset

27.3.2013 Reppulin Brit-Hombar & Reppulin Fin-Golfin ja Reppulin Elendur

Vain 59 vuorokautta Jalon luona käynnin jälkeen Roosa synnytti. Ensimmäinen oli narttu ja sitten peräjälkeen viisi urosta! No, olihan varauksiakin: seitsemän narttua ja yksi uros! Ei aina käy niin kuin haaveillaan…

Ainoa narttu meni tietysti sijoitukseen ja pikkuhiljaa alkoi uroksillekin löytyä ottajia. Isoimman piirtopään varasin heti lähtemään Sveitsiin. Mutta toisin oli kohtalo jälleen määrännyt. Kahden ja puolen viikon jälkeen tämä suurin ja nopeimmin kasvanut poika alkoi imiessään purskuttaa maitoa sieraimistaan ja kohta alkoivat pulahdukset. Painonnousu lakkasi ja maidon pulauttelu alkoi olla päivittäistä. Kiinteä ruoka maittoi hyvin kolmen viikon iässä, mutta pian syönnin jälkeen pentu oksensi senkin pois. Seurattuani viikon pennun kehityksen pysähtymistä päädyin eutanasiaan. Vein pienen Eviraan tutkittavaksi ja patologin lausunto vahvisti sen, mitä olin jo osannut epäillä: ruokatorvenlaajentuma, ensimmäinen kasvatukseni aikana.

Muut pennut kasvoivat ja kehittyivät normaalisti. Kun pennut olivat viiden viikon ikäisiä, oli eläinlääkärini luona Helsingissä kokonainen perhetapaaminen, kun pennut sirutettiin ja niistä otettiin poskisolunäytteet ja näytteet otettiin myös emästä ja molemmista isäehdokkaista.

Reilun viikon kuluttua tulivat tulokset ja kolme pentua oli vanhan Leevin (Re Fin-Golfin) ja kaksi Jalon (Re Elendur). Olin jo astutusten jälkeen pohtinut mahdollisia värivaihtoehtoja ja kaikki pennut olivatkin erivärisiä. Menehtynyt Ulfang oli riistanvärinen ja sen isä ei ole tiedossa. Jalon pojat ovat Ulfast musta vaalein merkein ja Umbar soopeli. Leevin tytär Ulairi on vehnänvärinen ja pojat Umarth parkki ja Urthel kermanvärinen. On mielenkiintoista seurata sukutauluja taaksepäin ja löytää, mistä asti värit periytyvätkään…

Tytön sijoitusperhe löytyi Porvoosta ja kaksi poikaa meni Helsinkiin, yksi Lohjalle ja pieni musta opettelee maalaistalon elämää Kiuruvedellä.

Roosan värisuora

Syksy tulee

5.9.2013 Reppulin Car-Elwe & Reppulin Nivrim
Heinäkuun alkupuolella Topi ja Hemmi viettivät viisi päivää meillä, kuherrellen ja kisaillen pihalla. Kun kaksi päivää oli kulunut, eikä mitään ollut tapahtunut, olin jo aivan hermona. Mutta sitten Topi keksi, mitä siltä odotetaan, ja seuraavina päivinä se astui Hemmin viisi kertaa.

Kun ensimmäisestä astumisesta oli kahdeksan viikkoa, hain Hemmin, ja jo kolmen päivän päästä synnytys käynnistyi. Juuri kun kello siirtyi 60. kantovuorokauden puolelle, Hemmi synnytti ensimmäisen pennun, 470 grammaa painavan tytön. Pian tuli poika, sitten tyttö ja jälleen poika. Ennätimme Hemmin emännän kanssa jo iloita hyvästä sukupuolijakaumasta, mutta sitten tulikin vain poikia! Lopputuloksena jälleen viisi urosta ja kaksi narttua, painoltaan 422-490 grammaa, tuhteja jötiköitä. Narttuja oli tiedusteltu useampia, joten moni jäi taaskin ilman.

Ensimmäisenä syntyneellä narttupennulla on laajat vaaleat merkit, mutta kaikki muut ovat mustia, joille merkit alkavat pikkuhiljaa kehittyä.

Hemmin perhe

Tulisikohan nyt narttujakin

Sunnuntaina 22.9. aamupäivällä kävin hakemassa Ritun (Reppulin Orome) Helsingistä
ja illansuussa Arttu (Tarinan Artisokka) saapui isäntänsä kyydissä Oulusta.
Kun Hemmin pennunostajien jälkeen pääsimme vihdoin pienelle metsälenkille, alkoi lempi leiskua
ja polulla Ritu pysähteli tyrkylle. Tulimme kuitenkin omalle pihalle ja muutaman hetken leikin ja
tutustumisen jälkeen astuminen onnistui. Seuraavana aamuna homma hoitui vielä mallikkaammin ja
lounaan jälkeen ennen kotimatkaa vielä yksi varmistus. Noin 1200 kilometriä tuli Artulle ja
isännälle matkaa, mutta hyvillä mielin isäntä vakuutti sen ajaneensa.
Mitä marraskuun lopulla syysmyrsky tuo tullessaan pentuhuoneeseen, sitä jäämme nyt jännittämään.

Marraskuun 28. päivän tervehdys

Hemmin pennut sirutettiin, kun ne täyttivät viisi viikkoa ja samalla niistä otettiin poskisolunäytteet
Pompe-testiä varten. Laboklin toimi saksalaisen tehokkaasti ja kaksi päivää ennen pentujen
luovutusikää tulivat tulokset: molemmat narttupennut ovat normaaleja, samoin kaksi urosta, kolme
urosta kantajia. Lokakuun lopulla pennut matkasivat omiin koteihinsa, Mäntsälään kaksi,
Kellokoskelle, Karkkilaan, Mikkeliin, Rovaniemelle, ja yhden pojan vein Sveitsiin.

23.11.2013 Tarinan Artisokka & Reppulin Orome

Ritu yllätti! Kävin katsomassa Ritua, kun astutuksista oli viisi ja puoli viikkoa, ja kyllä se minusta
kantavalta näytti. Tosin maha oli vielä hyvin pieni. Sovimme omistajan kanssa, että odotellaan pari
viikkoa kaikessa rauhassa ja käytetään sitten röntgenissä, jotta varmistutaan, montako pentua on
tulossa – jos tulee.
Röntgenkuvaa tulkitessaan eläinlääkäri kertoi, että neljä kaveria on kasvamassa, viides voi olla juuri
tekemässä kuperkeikkaa, ei näy selvästi - se on sitten bonusta, jos viideskin tulee.

Kun Ritu sitten kahdeksannen raskausviikon täyttyessä tuotiin meille, maha oli vielä sen kokoinen,
että arvelin neljää pentua, kuten kuvakin oli näyttänyt. Synnytys käynnistyi juuri laskemanani
päivänä ja seuraavan päivän aamuyön tunteina pentuja sitten alkoikin tulla: narttu, narttu, uros,
narttu. Ihmeellistä, enemmän narttuja kuin uroksia! Ja sitten tulikin se aavistettu bonus, toinen uros.
Harmikseni kolme istukkaa oli jäänyt sisään.
Käytin Ritun pesulla ja vaihdoin pentulaatikkoon puhtaat aluset. Kun Ritu pentuja hoitaessaan ja
imettäessään alkoi vielä supistella, luulin istukoiden tulevan. Mutta suureksi yllätyksekseni
syntyikin vielä kuudes pentu, narttu! Pennut olivat pieniä 212-282g ja pentuvettä oli vähän, mutta
en olisi missään vaiheessa uskonut niin pienessä mahassa olevan kuutta pentua!
Jo vuorokauden ikäisinä kaikki pennut olivat varattuja!
Ritu ja pienet

Ehkä tulee ensi vuonna

Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Reppulin Orodruin ”Noki” kävi Ojakkalassa Reppulin
Ramdalin ”Repe” luona ja sunnuntai-iltana hain pariskunnan meille astumisreissulle. Harmikseni
sairastuin itse, enkä pystynyt vesisateessa kyttäämään astumisyrityksiä kovinkaan pitkään, vaan
jouduin pistämään koirat vierashuoneeseen ja painuin itse pehkuihin. Mitä parin päivän ja yön
aikana tapahtui, se selviää muutaman viikon kuluttua… Jos jotakin on tulossa, synnytys tapahtuu
tammikuun ensimmäisellä viikolla.

Epäonnen pentue

Ilo bonuspennuista rapisi viikkojen myötä, kun yksi jouduttiin nukuttamaan kymmenen päivän
ikäisenä maitopulauttelun takia ja kaksi sai viiden viikon ikäisinä rajun hengitystieinfektion ja ovat
nyt Evirassa tutkittavina.
Lisäksi Ritukin sai oksennus-ripuli-taudin ja joutui antibioottikuurille.
Toinen poika sai silmätulehduksen, mutta tipoilla ja antibiooteilla selvittiin. Kaksi tyttöä on
kasvanut normaalisti ja ollut täysin terveitä.
Vuosi päättyi eläinlääkärireissujen ja lääkkeiden jakeluiden merkeissä. Eviran lausuntojen saaminen
jää uuden vuoden puolelle, toimitusaika on 4-6 viikkoa.
Palaa vuoteen 2012 Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu Seuraavaaa vuosi 2014