2011

Tammikuun 14 päivä.
Lunta, lunta! Vuosi loppui ja uusi alkoi lumitöiden pyörityksessä. Lumikasa pihalla on jo nyt
korkeampi kuin viime vuonna ja koirilla on entistä paremmat näköalat vahtia tiellä liikkujia.
Mihinkähän tässä vielä ennätetäänkään ennen huhtikuun lauhoja kelejä!
Vahtiviisikko

Koirarintamalla on vielä rauhallista, mutta pian elämä vilkastuu. Kuuran pennut ovat kasvaneet
nopeaan tahtiin, onhan emällä kymmenen nisää ja pentuja on vain viisi. Maitoa riittää jokaiselle
ilman kilpailua ja kiinteään ruokaan siirtyminen vaatii opettelua. Paksujen pentujen liikkuminen oli
alkuun hitaampaa, mutta viikkojen myötä hyppelykin jo luonnistuu. Aksun pennut ovat sutjakoita
vipeltäjiä, kahdeksasta kunnon nisästä kisataan jokaisen imetyksen aikaan ja kiinteä ruoka katoaa hujauksessa lautasilta.

Elo ja olo omien kotikoirien ja kahden pentuilemassa olevan nartun kanssa on sujunut todella
hienosti. Kaikki voivat ulkoilla vapaasti samaan aikaan pihalla ja ruokaa odotetaan keittiössä kiltisti
ja rauhallisesti. Yhtään murinaa tai kyräilyä edes synnyttäneiden narttujen välillä ei ole ollut, vaikka
toisten pentuja on pitänyt päästä katsastamaan jo aika pian synnytyksen jälkeen. Onpa Kuura
päässyt auttamaan Aksun pentujen imettämisessäkin!
Yhteistyötä.

Welu kunnostautui pari päivää sitten. Olimme ilahduttamassa päiväkodin lapsia ja annoimme
pulkkakyytiä noin kahdellekymmenelle taaperolle. Ajelun päätteeksi jokainen sai antaa pienen
namunappulan rukkasestaan Welulle, joka hyvin varovasti otti herkun vastaan. Ystävänpäivänä
helmikuussa Welu pääsee jälleen tapaamaan lapsiystäviä ja vetämään heitä pulkassa!

Vielä kaksi pentua molemmista pentueista on vailla omistajaa, mutta onhan tässä vielä aikaa ennen
luovutusikää… Ja sitten jo odotellaankin Nilan (Re Nenar) juoksun alkua!

Maaliskuun 4. päivänä.
Jonkin aikaa on talo ollut rauhallinen ja hiljainen, kun kaikki neljätoista pentua on vuorollaan lähtenyt uusiin koteihinsa.

Kuuran narttupennut menivät Helsinki-Vantaa-Espoo-aluelle, mutta ainoa poika matkasikin sitten ihan Sveitsiin saakka. DNA-testi osoitti pentueen isäksi Tuiskun eli Reppulin Meneldilin.

Aksun pennut puolestaan hajaantuivat ympäri Suomea: Lieksaan, Parikkalaan, Porvooseen, Helsinkiin, Ojakkalaan, Turkuun, Iittalaan, Virkkalaan ja Hyvinkäälle. Pentuetapaamisia on kai turha yrittää järjestää… Mutta onneksi sähköpostiviestit ja kuvat kulkevat! DNA-testiä jouduin odottelemaan pitkän tovin, mutta lopulta tulokset saapuivat: seitsemän pennuista on Kievraduv’va Bajanin ja kaksi poikaa Tiitiäisen Outan.

Hiljaiseloa ja kotikoirien kanssa puuhastelua jatkuu vielä reilun kuukauden verran, sillä Nilan astutus Thowralla (Re Dam-Aeglos) onnistui ensitapaamisella ja pentujen odotetaan syntyvän huhtikuun ensimmäisen viikon lopulla.
Nila ja Thowra

Huhtikuun 14. päivänä.
6.4.2011 Reppulin Dam-Aeglos & Reppulin Nenar
Hain Nilan meille sunnuntaina, kun astutuksesta oli kulunut 57 vuorokautta. Arvioin Nilan mahan koosta, että neljä-viisi pentua voisi olla tulossa. Ainu-emänsä tapaan Nila oli ollut hyvin niuho syömään odotusaikanaan ja minäkin yritin tarjota kaikenlaisia herkkuja aika huonoin tuloksin. Tiistaina ruoka lakkasi maittamasta kokonaan ja illalla lämpö laskikin 36,1:een. Yö meni aika rauhallisesti, Nila läähätti ja kuopsutteli harvakseltaan sängyn alla. Aamuvarhaisella siirryttiin pentuhuoneeseen ja siellä vierähtikin sitten päivä lukien ja torkkuen, kunnes illalla alkoi tapahtua ja ensimmäinen pentu syntyi hiukan ennen kuutta. Kipuherkkä Nila oli lähes paniikissa, mutta rupesi heti huolehtimaan pennustaan. Huomasin Nilan värisevän ja aavistin kalkkivajetta. Seuraava pentu kuitenkin syntyi puolentoista tunnin kuluttua ja kolmas puoli tuntia myöhemmin.

Sitten ei tapahtunutkaan mitään. Tunsin, että mahassa oli vielä pentuja. Kävelytin Nilaa, ei supistuksia. Yhdeltätoista soitin Saaren klinikan yöpäivystykseen ja kerroin tilanteen. Sain luvan lähteä ajamaan sinne. Pakkasin pennut lämpölaukkuun pyyhkeitten kanssa ja ajelin sumuisessa yössä Nila ja pennut takatilassa kohti klinikkaa. Hiukan ennen Mäntsälän keskustaa kuulin Nilan ulvahduksen ja arvasin, että seuraava pentu oli syntynyt. Bussipysäkillä puhdistin pennun hengitystiet limasta ja jatkoin matkaa.

Klinikalla oli päivystävä eläinlääkäri avustajan kanssa odottamassa. Ihan ensimmäiseksi kysyttiin, saisivatko he ottaa Nilasta verinäytteen polttoheikkouksia tutkivalle eläinlääkärille ja luvan saatuaan herättivät tutkijan paikalle, sillä näyte piti analysoida heti. Nilalle laitettiin tippa, se sai kalkkia ja oksitosiinia. Ultrassa näkyi vielä yksi pentu kaukana kohdunsarvessa. Oksitosiinia jouduttiin antamaan vielä kaksi annosta lisää ennen kuin pentu syntyi. Pentu oli ollut niin puristuksissa kohdun sarven päässä, että sen yläkuono oli aivan lytyssä, raajat olivat tiukasti sikiöasennossa ja häntäkin mutkalla monesta kohtaa. Olin huomioinut jo edellisten pentujen syntyessä, että pentuvettä ei tullut nimeksikään, pennuilla oli ollut kaiken kaikkiaan hyvin vähän liikkumatilaa. Eläinlääkäreiden huolellisten tutkimusten ja arvioiden jälkeen päädyimme nukuttamaan pennun.

Nukkumaan pääsin pentuhuoneen sänkyyn kahden maissa, kun Nila ryhtyi tyytyväisenä ja väsyneenä imettämään pentujaan, yhtä urosta ja kolmea narttua. Aamulla jouduin kertomaan hyvin monelle pentua varanneelle, että tällä kertaa heille ei pentua tullutkaan.
Nilan perhe.

Osa ilman pentua jääneitä jäi odottamaan seuraavaa pentuetta, sillä jo kesäkuun alkupäivinä odotetaan siniparkin Namun (Reppulin Anarrima) pentujen syntymää. Isänä tässä tulevassa pentueessa on taittokorvainen parkkipoika Repe (Reppulin Ramdal).
Namu ja Repe.

Kesäkuun 12. päivänä.
Kevät on mennyt vauhdikkaasti. Toukokuun 2. päivänä matkustimme jälleen kerran Madeiralle ja Marjo tuli kotimieheksi kahden koiransa kanssa. Rauhaisan lukulomaviikon sijaan hän joutui ympärivuorokautiseen hässäkkään. Ensimmäisenä loma-aamuna heräsin kuudelta tekstiviestiin, että kahdeksan orpoa paimensukuisen pentua etsii keinoemoa oman emon kuoltua leikkauspöydälle!
Muutamien tekstiviestien jälkeen pennut olivat jo matkalla Porvoosta Nilan imetettäviksi.

Kuusi päivää Marjo kuskasi kolmen tunnin välein Nilaa omien pentujensa luota hoitamaan seitsemää orporaukkaa (yksi oli jo menehtynyt ennen meille tuloa). Hienosti Nila ja Marjo urakkansa hoitivat, neljän päivän päästä neljä suurinta pentua siirtyi jatkamaan gorgiemon luo yhden pennun lisäksi ja sunnuntaina viimeiset kolme kuskattiin Lapinlahdelle toisen paimensukuisen nartun hoiviin kahden näitä hieman vanhemman pennun seuraksi. Marjo sai viimeiset pari päivää hoitaa alkuperäistä eläinkatrasta ja Nila pääsi keskittymään omiin pentuihinsa.

Hieno kesäinen sää helli pentuetta, joka sai riehua isolla pihalla emon ja muiden isojen koirien kanssa ja sitten touhuta omiaan pentuaitauksessa katajaa pureskellen ja kantojen alle kaivautuen. Sisäsiisteyttä tuli opeteltua ihan itsekseen ja siitä on tullutkin ihmetteleviä kiitoksia pentujen matkattua omiin koteihinsa Imatralle, Konginkankaalle, Klaukkalaan ja Vantaalle.
Nilan katras.

5.6.2011 Reppulin Ramdal & Reppulin Anarrima
Tasan yhdeksän viikkoa astutuksesta ja Namu synnytti kuusi pentua, neljä urosta ja kaksi narttua. Namu on iso ja isoja pentuja se synnyttikin, painot olivat 396-536 grammaa. Koskaan aikaisemmin meille ei ole syntynyt noin isoa pentua, se on kunnon jööttipoika. Mutta hyvin helposti sekin syntyi, viimeisenä. Kun jakauma oli tällainen, jäi jälleen moni parkkia narttua toivonut ilman.
Pojat ovat vapaita ja odottavat omia ostajia.
Namun namuset.

Seuraavat parkit pennut meille tulee joskus ensi vuoden puolella, kun astutan Sirun (Re Sir-Luin) toisen kerran. Mutta nyt odotamme seuraavaksi juoksua Varmulle (Re Thalos), jonka pennuttaminen on kerta toisensa jälkeen syystä tai toisesta siirtynyt. Tummariista Varmu saa sulhokseen lokakuussa ensiastumisen suorittaneen Tuiskun (Re Meneldil).

Elokuun 25. päivänä.
Kesä kului eläkeläisen kiireissä ja Namun pentuja hoitaessa. Kolme kertaa pennut pääsivät matkaamaan mökille, joten niille tuli jo ennen luovutusta lähes 700 km autokokemusta.

Sää suosi ja kotona pennut saivat nauttia päivät pitkät pentuaitauksessa olosta. Aitauksessa ne saivat kaivella onkaloita koivun juurien alle, pureskella oksia ja heiniä, kiipeillä kannoilla ja pujahtaa nukkumaan putkeen tai kaivamaansa viileään koloon koivun alle.

Narttupennut matkasivat länsirannikolle, mutta urokset jäivät pääkaupunkiseudulle ja Porvoon lähelle. Pääkaupunkiseudulle menneitä pääsenkin tapaamaan joukkorokotusten yhteydessä vanhan kotitaloni naapurissa Toukolassa.

Namun pennut tuntuivat olevan erityisen vahvahermoisia. Yksi poika oli uuden omistajan loma- ja muuttojärjestelyjen johdosta yhdeksän päivää pidempään ja noutopäivän aamuna se pyöri etupihalla kanssani. Kun ryhdyin pesemään autoani, odotin mielenkiinnolla, miten pentu reagoisi painepesurin pörisevään ääneen. Yllätyksekseni se jatkoi auton ympärillä pyörimistä ihan täydessä rauhassa, kiikutti hanskojani ja nuuski maata. Ei haitannut, vaikka välillä roiskui vettä päällekin!

Ainu yllätti
Kun suunnitelmat Varmun astuttamiseksi siirtyivät lomakauden johdosta jälleen seuraavaan juoksuun, päätinkin astuttaa oman Ainuni vanhalla, 12-vuotiaalla Reppulin Ohtarilla, jolla olin yrittänyt lokakuussa astuttaa Ainun tytärtä. Ja tällä kertaa Otto astui mallikkaasti Ainun kahtena perättäisenä päivänä.

Odotin koko Ainun raskausajan, koska se lopettaa syömisen, kuten se oli tehnyt molempien aikaisempien odotusten aikana. Mutta nytpä se söi ja söi, tuli jopa kerjäämään ruokapöydän ääreen, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt! Niinpä sille kertyi hiukan ylimääräistä nahan alle!

20.8.2011 Reppulin Ohtar & Reppulin Aran-Ainur
Täsmälleen laskettuna aikana Ainu rupesi synnyttämään. Ensimmäinen pentu syntyi varttia vaille kahdeksan illalla ja kaksi seuraava parinkymmenen minuutin välein. Sitten menikin kaksi tuntia ja syntyi 200-grammainen, pieni rääpäle edellisiin verrattuna. Kaikki uroksia! Kun kolmeen tuntiin ei ollut syntynyt lisää, vaikka Ainu läähätti ja supistuksia tuli harvakseltaan, oli edessä lähtö Saaren klinikan päivystykseen. Siellä viimeinen pentu syntyikin sitten oksitosiini-piikkien avulla, ja sekin uros. Siinä Ainun toinen yllätys!

Olin jo klinikalla näyttänyt pienintä pentua eläinlääkäreille ja arvellut sillä olevan jonkinasteisen kitalakihalkion, mutta tutkimuksen tuloksena he kuitenkin halusivat antaa pennulle mahdollisuuden. Kahden valvotun yön jälkeen vein pennun nukutettavaksi Mäntsälän eläinlääkäriasemalle ja siellä sitten sain vahvistuksen epäilylleni.

Nyt Ainu hoitaa neljää potraa poikaa. Toivon, että edes jollekin tulee isänsä brindle väritys!
Ainun ja Oton pesue.

Ja jälleen jäivät narttupentua odottaneet ilman uutta perheenjäsentä. Nyt pidän hiukan taukoa pennutuksissa, sillä seuraavat juoksut sijoitusnartuille on tulossa talvella, joten odotettavissa on kevätpentuja…
Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu