2010

Pääsimme aloittamaan uuden vuoden kaikessa rauhassa…

30.12.2009 Reppulin Argonath & Reppulin Aran-Ainur
Ainu synnytti sujuvasti kuusi potraa ja tasakokoista pentua juuri sopivasti vanhan vuoden puolella. Kun isä oli vaalea soopeli ja emä riistanvärinen, oli odotettavissa värejä ja niitähän tulikin: nartuista kaksi oli riistanvärisiä, yksi selkeä soopeli ja yksi, jonka väriä veikattiin väliin soopeliksi, väliin dominoksi sekä kaksi vaaleaa soopelia poikaa. Neljä urosta toivonutta ja viisi narttua odottanutta ostajaehdokasta sai viestin syntyneistä ja kaikki olivat edelleen halukkaita. Niinpä jouduin ohjaamaan kolme innokasta perhettä toisille kasvattajille ja kaikki löysivätkin aika pian oman pentunsa.

Kun pentujen silmät olivat avautuneet ja ne alkoivat liikkua, järjestin ’avointen ovien päivän’ ja ostajaperheet saapuivat ihmettelemään pentujen värikirjoa. Valinnat loksahtivat kohdalleen helposti ja ostajat jäivät odottelemaan viikkojen kulumista. Helmikuun puolivälin jälkeen pennut matkasivat Järvenpäähän, Helsinkiin, Espooseen, Nurmijärvelle, Renkoon ja Kokemäelle opettelemaan elämää uusien ihmisten ja joissakin tapauksissa uusien koirienkin parissa.
Ainun väripennut

Uskomaton lumitalvi on ollut haaste sekä ihmisille että eläimille. Lintulautaa on saanut jatkuvasti olla puhdistamassa lumipyryn jäljiltä ja koirien lenkkeilyt metsässä on pitänyt jättää kokonaan. Kotipihaan on muodostunut muutama polku, joita noudatetaan tarkkaan, olipa vauhti miten kovaa tahansa – umpihangessa laukkominen ei näytä kiinnostavan edes nuorinta. Mutta jos lumen alla on menossa myyrä, se pitää käydä kaivamassa esiin… Naapurista saadut naudan luut ovat välillä lumen peitossa, mutta aina ne jostakin löytyvät jyrsittäviksi.
Talvikuvia

Kesän pentusuunnitelmia…

Reppulin Carnil
Joskus onnistuu, joskus ei. Aksun kohdalla toistui kolmannen kerran tilanne, missä narttu suoraan sanoen tyrkyttää itseään urokselle ja uros innoissaan yrittää ja yrittää astua, mutta kiinni eivät jää. Pariskunta oli viisi päivää yhdessä, valvottuina ja keskenään valvomattomina. Oliko syynä uroksen kokemattomuus vai liika into, en osaa sanoa. Jos tästä ei nyt synny pentuja, yritämme Aksun seuraavasta juoksusta uudelleen toisen uroksen kanssa.

Aksu jujutti meitä oikein kunnolla. Sen maha kasvoi, maitoa alkoi tihkua ja pesänteko kiinnosti, mutta röntgen osoitti mahan tyhjäksi. Eläinlääkäri määräsi voimakkaaseen valeraskauteen Aksulle muutaman päivän Galastop-lääkekuurin.

Aksun tyhjäksi jääminen oli tietysti pettymys, mutta toisaalta olin todella helpottunut, sillä olin kesäkuun 9. päivänä aamulenkillä liukastunut savisella, aamukasteisella polulla ja nilkkani murtui. Kuusi viikkoa jalka kipsissä, kyynäräsauvoilla liikkuen! Aksun pennut olisivat olleet juuri hankalimpaan aikaan hoidettavia.

1.7.2010 Myyryn Travis Bickle ja Reppulin Sir-Luin
Odotin Sirulle juoksua toukokuun puolivälissä, mutta juoksuisen Aksun saapuminen laumaan sai ilmeisesti Sirunkin hormonit liikkeelle ja juoksun alkamaan. Niinpä ajoin 3.5. Kotkaan Nooan luo ja siellä homma hoitui sutjakkaasti. Uusintakäynti kahta päivää myöhemmin varmistaa toivottavasti meille parkkeja pentuja heinäkuun alussa.
Nooan ja Sirun hääkuva.

Sirun odotus näkyi selvästi jo neljännen-viidennen raskausviikon aikana ja ajattelinkin, että tulee iso pentue. Sitten mahan kasvu näytti hidastuvan ja helteiden alettua Sirun ruokahalu katosi lähes tyystin. Viimeisen reilun viikon aikana Siru söi vain muutaman kerran oikeaa ruokaa, ainoastaan leipäviipaleet kelpasivat. Lisäksi tuli pissatulehdus hoidettavaksi.

Kun ensimmäisestä astutuksesta oli kulunut 58 vuorokautta, mittasin Sirun lämmön aamulla (37,3) ja illalla (37,4). Normaalia helleläähätystä ja majoittuminen makuuhuoneen sängyn alle viileään, ei vielä pesän kuopimista. Kymmenen jälkeen telkkaria katsoessani Siru tuli käymään luonani ja lähtiessään menemään takaisin makuuhuoneeseen se köyristyikin ponnistamaan! Huh! Kiireesti pentuhuoneeseen, johon olin pari päivää aikaisemmin laittanut pentulaatikon valmiiksi. Pian yhdentoista jälkeen tuli pentuvesi ja tasan tuntia myöhemmin syntyi ensimmäinen narttupentu. Tasaiseen tahtiin syntyi viisi narttua ja kaksi urosta. Painot vaihtelivat 300 ja 350 gramman välillä, hyvin tasainen pentue. Kun kaikki näytti olevan ohi, syntyi vielä yksi kohdun perällä puristuksessa ollut sikiö, kuollut poika, joka painoi vain 175 grammaa ja sillä oli lisäksi kitalakihalkio.

Yksikään Sirun pennuista ei ole sininen parkki. Uroksista toinen on aivan tasaisen tummanruskea, kuin taloussuklaa! Toisesta taasen tulee ihan isoisänsä Kaffen (Tiitiäisen Pepsi) näköinen jötikkä. Kolmella tummanruskealla tytöllä on rinnassa pienet valkoiset merkit ja ne saanevat myös silmien ympärille vaaleaa. Kaksi tyttöä on perinteisiä parkkeja vaalein merkein.

Kahden vuorokauden ikäisinä kaikki pennut olivat varattuja ja elokuun puolivälin jälkeen ne matkustavat Tikkaroon, Hyvinkäälle, Vantaalle, Lohjalle, Korsoon ja Jyväskylään. Sirun seitsikko

Ruuhkaa pentuhuoneeseen?
Syksyllä odottelimme sijoitusnartun juoksua ja odotusta tuntui jatkuvan loputtomiin. Lähes kuukauden kuluttua oletetusta juoksun alkamisesta emäntä ilmoitti: Vihdoinkin Kuura tiputtelee!
Mutta harmikseni sain seuraavana päivänä puhelun, että myös Aksu aloitti juoksunsa, kuukautta ennakoitua aikaisemmin. Näin ne ruuhkat syntyvät!
Pienen perheneuvottelun jälkeen päädyin astuttamaan molemmat, eihän Aksun astutuksen onnistuminen mitenkään varmalta edes tuntunut. Aksu tuli meille jo viikon kuluttua juoksun alusta, kun perhe oli juuri muuttamassa Toijalasta Hämeenlinnaan, joten helpottihan se muuttoakin.
Kaksi viikkoa ajelin narttujen kanssa urosten ja varaurosten luona.

13.12.2010 Reppulin Ohtar/Reppulin Meneldil & Reppulin Nenuial
Kuuraa eli Reppulin Nenuialia yritin astuttaa yksitoista vuotta vanhalla, brindellä Reppulin Ohtarilla eli Otolla, mutta innokkaista yrityksistä huolimatta astuminen ei mennyt loppuun asti.
Kun Otto näytti hiipuvan, siirtyi astumisvuoro Reppulin Meneldilille eli Tuiskulle. Aluksi Tuisku oli liiankin innokas höseltäjä, eikä onnistunut tehtävässään. Sain Tuiskun meille ja pariskunta sai touhuta keskenään pihalla ja sisällä. Seuraavana iltana pissalenkillä Tuisku sitten astuikin Kuuran ja pääsin palauttamaan uroksen omaan kotiinsa Tikkurilaan.

Olin kutsunut sijoitusnarttujani pikkujoulutapaamiseen leikkimään pihallemme ja sovin, että Kuura tulee myös silloin synnytyslomalle odottelemaan pentujen tuloa. Olin tosin sopinut Kuuran emännän kanssa, että hän mittaa pari kertaa päivässä lämpöä jo pari päivää aikaisemmin, olihan monista astutusyrityksistä ja astutuksestakin jo kulunut aikaa. Juuri sopivasti Kuura saapuikin sunnuntaina puolen päivän aikaan, sillä illalla alkoivat oireet jo näyttää synnytyksen olevan lähellä ja yöllä Kuura ponnistikin maailmaan viisi potraa pentua, yhden uroksen ja neljä narttua.

Kahden viikon ikäisinä pennut ovat mustia pulleita palleroita, joista yhdelläkään ei näy mitään merkkiä isäehdokas Oton brindleistä kuvioista. Viisiviikkoisina pennut sirutetaan ja niistä sekä isäehdokkaista ja emästä otetaan DNA-näyte, jonka uskon varmistavan Tuiskun isäksi. Kuuran musta viisikko

23.12.2010 Kievraduv’va Bajan/Tiitiäisen Outa & Reppulin Carnil
Samat ongelmat jatkuivat Aksun astutuksessa, Bajan yritti innokkaana ja muutaman kerran luulimmekin jo astumisen onnistuneen, mutta eivätpä vain jääneet kiinni. Pystyin ottamaan Bajaninkin meille, kun olin saanut palautettua Tuiskun kotiinsa. Ajattelimme, että isolla pihalla kaikessa rauhassa Bajan ehkä onnistuisi, mutta ei. Lopulta Bajan ei enää välittänyt nartusta yhtään ja pääsi kotiinsa.
Aksun juoksu oli kestänyt jo 19 vuorokautta, mutta se oli edelleen suosiollinen uroksille. Niinpä ajoin Järvenpäähän Tiitiäisen Outan eli Oton luo ja sehän astui heti kuin elokuvissa.

Aksun isäntä viestitteli viikkojen kuluessa, että pentuja on odotettavissa isompikin määrä; Aksun maha pyöristyy huimaa vauhtia. Hyvissä ajoin Aksu saapui meille ja olihan se isomahainen, karvatkin sojottivat kyljistä suoraan ulospäin. Jännittyneenä laskin päiviä laskettuun aikaan ja joulun lähestymiseen. Kävin sopimassa eläinlääkäriaseman kanssa, että teemme aatonaattona keisarinleikkauksen, jos pennut eivät siihen mennessä ole tulleet. En halunnut riskeerata pentuja enkä emää, jos synnytyksessä tulisi ongelmia juuri joulun aikaan. Ilmeisesti Aksu ymmärsi tämän ja päätti synnyttää yöllä laskettuna päivänä ja sain perua leikkausajan. Aksu itse on musta selvin merkein kuten emänsä, mutta sen isä on parkki. Koska molemmat isäehdokkaat ovat parkkeja, olin odottanut saavani useita mustia ja joitakin parkkeja, mutta jälleen sain kokea yllätyksen: Aksu synnytti yhden mustan uroksen, yhden sinisen uroksen, yhden vaalean nartun ja kuusi parkkia, yhteensä viisi urosta ja neljä narttua. Alkuun luulin saaneeni jälleen siniparkin nartun, mutta turkin kunnolla kuivuttua ja päivänvalossa karvat hohtavat kullanvärisinä, eivät siniparkkeina. Olen taas ihmeissäni, minkä kirjaan pennulle väriksi! Mutta onhan tässä aikaa muutama viikko seurata värin kehitystä ennen sirutusta ja DNA-testin ottamista.
Aksun värisuora

Suunnitelmia vuodelle 2011
Sijoitusnartuista astutusvuoroon tulevat Reppulin Nenar eli Nila, jolle urokseksi on valikoitunut Reppulin Dam-Aeglos eli Thowra ja toisena Reppulin Anarrima eli Namu ja sen olen päättänyt astuttaa Liehkun Kulosavulla eli Junnulla. Myös Reppulin Celbrindalille eli Aunille suunnitellaan pentuja, jotka syntyisivät meillä.

Monta kertaa suunniteltu Varmun (Reppulin Thalos) astutus siirtyi jälleen kerran Varmun tanssishow-esitysten johdosta seuraavaan, toukokuulle odotettavaan juoksuun.
Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu