2007

Vuonna 2008 suunnitellun eläkkeelle siirtymiseni johdosta tulee tänä vuonna ruuhkaa sijoitusnarttujen pennutusten kanssa. Kun en silloin enää ole sidottu työn takia Helsinkiin, haluan olla vapaa myös astutuksista, pennuista ja pentujen myynnistä. Aktiivi kasvattaja-aikani lähestyy loppuaan. Mutta vielä on Reppuleita suunnitteilla!

5.2.2007 Reppulin Telemnar & Reppulin Hildorien
Joulukuun päivät olivat synkimmillään, kun ajoin sijoitusnarttu Rassan kanssa Pohjanmaalle tapaamaan Juffea. Juffe asui aikaisemmin Helsingissä Mellunmäessä noin 10 kilometrin päässä, mutta nyt tuli astutusmatkaa lähes 850 kilometriä, vaikka Juffen omistaja ystävällisesti ajoikin vastaan noin sata kilometriä. Tapaamisen sovimme Alavuden kirkon parkkipaikalle ja siellä läheisen puiston pimeydessä sai toivottavasti alkunsa tämän vuoden ensimmäinen Reppuli-pentue.

Runebergin päivänä Rassa synnytti kuin oppikirjojen mukaan helposti kahdeksan pentua, viisi urosta ja kolme narttua. Pentue oli hyvin tasakokoinen, 310-360g. Valkokirjavuus tulee isän puolen linjasta: yhdellä nartulla on valkoinen piirto sekä kranssikaula, yhdellä uroksella valkoinen laikku niskassa ja lähes kaikilla erikokoisia valkoisia rintamerkkejä, tassun kärkiä ja hännän päitä. Rassan pentulaumaa.

7.5.2007 Reppulin Baran & Liehkun Tiipa
Kansainvälisen naistenpäivän viikolla vierailin kolmena päivänä Tiipan kanssa Töölössä Karkin luona ja yritykset palkittiin.

Tiipan synnytys käynnistyi normaalisti, sen lämpö laski, se lopetti syömisen, petasi ja läähätti. Pentuvettä ei kuitenkaan tullut, eikä yhtään supistuksia. Mutta lopulta alkoi tulla vihreää vuotoa. Niinpä muutaman tuloksettoman lenkityksen ja reippaan kuopsuttelun jälkeen päädyimme Pieneläinklinikalle, röntgeniin ja keisarinleikkaukseen. Hieman ennen puolta yötä 7. päivän puolella leikkausavustaja tuli kertomaan, että kaikki röntgenkuvassa näkyneet pennut ovat onnellisesti maailmassa ja emoa ollaan ompelemassa. Vielä tovin odotettuani pääsin asettelemaan yhtä uros- ja neljää narttupentua heräilevän emonsa nisille imemään ensimmäisiä maitoannoksiaan. Tiipa virkosi nopeasti ja pääsimme lähtemään kotiin. Kun asettelin pentukoria farmariautoni takaosaan, vierelläni sipsutellut Tiipa hyppäsi itse perässä autoon! Vain pari tuntia ompelemisen jälkeen… Kotona pidin varani ja nostin ensin emän ulos autosta, ettei se päässyt enää hyppäämään. Sekä pennut että emä toipuivat leikkauksesta hienosti.
Tiipa ja pennut.

18.6.2007 Reppulin Tol-Dil & Nennikka Luvra

Kun kovan onnen Reppulin War-Erun juoksu ja astutus jälleen kerran menivät mönkään ja seuraava yritys siirtyi syksyyn, pääsinkin astuttamaan sen veljentyttären Papun. Tulevan pentueen isäksi olin valinnut kuusivuotiaan Vepsun. Sukutaulun lisäksi päätökseen vaikuttivat suuresti Vepsun väritys ja luonne. Kerrostalokoirana vuosia asuttuaan se oli puolitoista vuotta sitten päässyt Kartanonkoskelle omakotitaloon. Rakennusvaiheessa Vepsulle oli näytetty tontin rajat ja se pysyy aidattomassa pihassa, vaikka naapurustossa on paljon koiria, uroksia ja narttuja!

Nyt odottelemme jännittyneinä tulevien pentujen värejä, ovatko kaikki soopeleita vai löytyykö muutakin. Aikaisempien soopelivanhempien värin periyttäminen on ollut todella dominoivaa. Ja tulihan niitä värejä: kaksi urosta oli kuin maaoravia eli tulevia soopeleita, kaksi narttua parkkeja emänemän peruja ja yksi uros ja yksi narttu mustia brindlejä isänsä mukaan.

Vielä lähes seitsemän viikkoa ensimmäisestä astutuksesta olimme täysin epävarmoja, tuleeko pentuja vai jäikö Papu tyhjäksi. Sitten emäntä vei se ultraan ja soitti minulle lakkiaisjuhlaan Keski-Suomeen, että pentuja on tulossa - ultrassa näkyi kaksi. Kun Papu sitten saapui lähellä laskettua aikaa meille, ajattelin sen mahaa katsellessani, että voi sieltä ehkä kolme tulla. Mutta suureksi ihmeekseni pentuja tuli ja tuli ja tuli, kaikki kookkaita 350-400 gramman väliltä. Johonkin kylkiluitten alle Papu oli onnistunut piilottamaan pentunsa. Jos minä olin yllättynyt, niin Papu oli kauhuissaan ensimmäisen pennun tultua maailmaan, eivätkä muutkaan näyttäneet ilahduttavan sitä. Ensimmäisen vuorokauden aikana jouduin olemaan apuna pentujen hoidossa, mutta ensihämmennyksen mentyä ohi Papusta tuli todella mallikelpoinen ja huolehtiva emo.

Pennut olivat kolmen vuorokauden ikäisiä, kun lähdimme juhannuksen viettoon saareen. Mökillä oli yhteensä viisi ihmistä, viisi aikuista koiraa, viisi kuuden viikon ikäistä pentua ja nämä kuusi vasta syntynyttä sekä kaiken huippuna kaksi kissaa. Hiukan arvelutti etukäteen, mutta kaikki sujui aivan hienosti. Kissatkaan eivät karanneet!

Kesän aikana pienet pennut pääsivät neljä kertaa mökille. Ensimmäinen matka sujui äänettömästi, mutta kahden seuraavan reissun aikana sain kuunnella lähes kaksi tunti yhtämittaista kiljumista. Kun yksi lopetti, toinen jatkoi. Viimeinen matka sujui jälleen rauhallisesti pentujen nukkuessa lähes koko ajomatkan. Kaiken kaikkiaan tämä pentue oli kasvatusurani äänekkäin ja vaativaisin pentue. Lieneekö se johtunut siitä, että olin suurimman osan ajasta lomalla, pennut saivat olla paljon vapaasti ulkona isojen koirien kanssa ja kun sitten joutuivat pentuhuoneeseen, oli protestointi korvia huumaavan äänekästä.

Ajallaan kaikki pennut muuttivat uusiin koteihinsa, yhtä Lahteen mennyttä urosta lukuun ottamatta pääkaupunkiseudulle. Mutta jo reilun kahden viikon kuluttua myös Lahteen myyty pentu tarvitsi uuden kodin isännälle puhjenneen rajun allergisen reaktion johdosta. Uusi koti löytyikin läheltä, Trombi matkusti takaisin Helsinkiin, Kallioon. Papun värikäs pentue.

11.11.2007 Reppulin Radagast & Puurattaren Dariel
Marraskuisena sunnuntai-iltana Meri-tyttären Rena synnytti kuusi pentua, sukupuolijakauma tasainen kolme ja kolme. Kaikki pennut ovat hyvin emänsä oloisia ja värisiä, mustia merkein ja riistaan suuntautuneita. Nämäkin pennut rekisteröitiin Reppuleiksi.
Synnytys meni hyvin ja pennut alkoivat kasvaa hienosti, mutta sitten alkoivat ongelmat: Renalle tuli utaretulehdus ja se joutui antibioottikuurille, joka tehosi onneksi todella nopeasti. Seuraavaksi alkoivat kaksi pienintä, uros ja narttu, oireilla, niiden ruokahalu väheni ja vatsa meni sekaisin. Arvelen, että koko syksyn jatkunut vesisade ja kurakeli ilman kunnon pakkasia saivat koko Toukolan ympäristön koirien jätöksineen niin täyteen pöpöjä, että lenkillä käytetty Rena toi utareissaan bakteereita pennuille. Isommat kestivät, mutta pienemmillä ei ollut riittävästi vastustuskykyä ja lisäksi tuli muitakin tulehduksia. Kaikista lääkäreiden ponnisteluista huolimatta pienet jouduttiin nukuttamaan.

Koko pentue hajaantui ympäri maata: musta selvämerkkinen poika löysi kodin läheltä Pieksämäkeä, kun taas riistanvärinen poika matkasi rannikolle Raumalle. Riista tyttö meni Munkkiniemeen ilahduttamaan jo kaksi Reppulia omistanutta perhettä ja mustaa tyttöä tapaan kesälomilla Mikkelissä. Renan tummat jälkeläiset.