2006

Uuden vuoden ensimmäinen pentue aiheutti hieman ylimääräistä ohjelmaa syntymäpäivieni juhlintaan.
Ennakoitu pentujen syntymä sattui samaan viikonloppuun, jolloin sukulaiset ja ystävät oli kutsuttu nauttimaan juhlalounasta ja nostamaan maljoja. Mutta yksi hyvä puoli siinä oli: paikalla oli monta kasvattajaa ja paljon avustajia! Dora kuitenkin makaili ehkäpä turhankin rauhallisena pentuhuoneessa lattialle petaamallani patjalla ja odotti yötä… Edellisenä yönä olin jo hätäillyt ja käynyt näyttämässä Doraa pieneläinklinikalla - 82 euron edestä.

16.1.2006 Reppulin Saeros & Reppulin Fin-Duilas

Marraskuussa kävin musta-hallavan Karun kanssa pyörähtämässä Keinukallion urheilupuiston parkkipaikalla, mihin parkki Dora oli tuotu Pornaisista. Joskus astutus hoituu kuin elokuvissa, niin nytkin. Eniten valmisteluaikaa kului, kun nartulle vaihdettiin valjaiden tilalle kaulapanta, ettei keskeltä selkää valjaista lähtevä hihna häiritse urosta. Ensikertalainen Karu osasi tehtävänsä ja varttitunnin päästä pakkasimme koiria autoihin ja suuntasimme tahoillemme odottamaan kohtaamisen tuloksia. Täsmälleen yhdeksän viikon kuluttua astutuksesta Dora pungersi maailmaan kennelilleni tyypillisen urosvoittoisen pentueen: viisi urosta ja kaksi narttua. Uroksista kaksi on musta-hallavia ja kolme parkkia, nartuista toinen on musta-hallava ja toinen parkki.
Doran pentue.

18.2.2006 Puurattaren Berig & Reppulin Tintalle
Joulunalusviikolla reitti Toukolasta Eestinlaaksoon Espooseen tuli tutuksi, kun ajoin kuusi kertaa Beanan kanssa Morin luo. Olimme ulkona Beana hihnassa, puutarhassa koirat vapaana, eteisessä ja olohuoneessa koirat vapaana, ulkona pakkasta ja viimaa, sisällä ihanan lämmintä - tarjontaa, kisailua, yritystä, astumista, lipsumista, ajoa edestakaisin, turhautumista ja vihdoin onnistunut astuminen. Suuren työn tuloksena odotamme mustia, selvämerkkisiä pentuja.

Lauantaiaamuna yhdentoista maissa muutaman talon päässä asuva Beanan isäntä ilmestyi
pihallemme ihmetellen, mikä koiralla on, kun ei se tahdo lähteä lenkille eikä syö (tarkkaan annetut
ohjeet olivat jännityksessä jo unohtuneet)! No, eipä siinä kovin paljon ollut vaihtoehtoja, Beana
pentuhuoneeseen ja illansuussa kuusi pentua jo kilpaili tuhisten emänsä nisistä. Täysin turtuneena
tutkiskelin syntyneitä pentuja: neljä mustaa selvämerkkistä urosta ja vain kaksi narttua, toinen
musta ja toinen parkki. Nartuille olisi jälleen ollut kysyntää enemmänkin…
Beanan pennut

5.3.2006 Reppulin Quenta & Reppulin Malinalda
Röllin ja Reppulin Myrtin yhdistelmästä ainokaisena syntynyt Pontus eli Reppulin Quenta asuu Jämsänkoskella, jonne ajelin sijoitusnarttu Riikan kanssa liukkaana tammikuun alun tiistaina. Astutuksen jälkeen jatkoin matkaa sisareni luo Petäjävedelle ja kahden yön vierailun jälkeen paluumatkalla uusittiin astutus, joten odotettavissa on mustia pentuja punaruskein merkein.

Nämä pennut syntyivät sunnuntailapsina, mutta eipä sunnuntaikaan tuonut helpotusta
narttuvarauksiin: kolme urosta ja vain yksi narttu.
Riikan pentue

25.7.2006 Reppulin Haldar & Reppulin Myrtti
Juoksut alkavat usein astutusta ajatellen mahdollisimman hankaliin aikoihin. Niin kävi talvella parinkin sijoitusnartun kanssa, joten niiden astutukset siirtyivät seuraaviin juoksuihin. Mutta Tuiskun astutus meni aivan ’nappiin’. Siinä ei tarvinnut tuhlata aikaa, kun Sammeli hoiti homman kotipihallaan keväisenä sunnuntai-iltana. Tuiskun ensimmäinen pentueen aikaan päädyin keisarinleikkaukseen, kun oli käynyt ilmi, että tulossa oli vain yksi pentu. En silloin halunnut ottaa riskiä, ettei pentu mahdu syntymään normaalisti. Liekö aikaisempi leikkaus vaikuttanut nyt synnytykseen niin, etteivät pennut reiluista supistuksista huolimatta lähteneet lainkaan liikkeelle vaan jälleen jouduttiin turvautumaan leikkaukseen. Onneksi kaikki kolme pentua saatiin turvallisesti maailmaan ja emä toipui leikkauksesta uskomattoman helposti, ilman kipulääkkeitä ja antibiootteja!

Nyt onni näytti kääntäneen kasvonsa kenneliini päin sillä pennuista yksi on uros ja kaksi narttua! Toisen nartun uusi koti on Saksassa, toisen Espoossa ja ainokainen uros löysi kodin Lammilta.
Tuiskun pennut

5.9.2006 Taapanterin Yoonas & Reppulin Aratar

Jos Tuiskun astutus sujuikin helposti, niin Aran ja Joonaksen kanssa kului monta päivää. Olin juuri
ajanut omien ja Lauran narttujen sekä juoksuisen Aran kanssa mökille, kun jo seuraavana päivänä
päädyin ajamaan takaisin Vantaalle Joonaksen luo Aran kanssa. Eihän uros tietenkään ollut vielä
lainkaan kiinnostunut eteensä asettuvasta nartusta. Hetkisen ponnetonta touhua katseltuamme
päädyin pakkaamaan molemmat koirat kyytiin ja suuntasin jälleen mökille. Siellä meni monta
päivää, jolloin vain nartut olivat kiinnostuneita astuttavasta, mutta Joonas käveli muina miehinä
maata haistellen ympäriinsä. Koskaan en ole nähnyt nartun vonkaavan niin uroksen perään. Ara
asettui Joonaksen eteen, Joonas kääntyi pois, Ara perässä Joonaksen eteen ja sama toistui.

Yöt Joonas vietti aitassa ja kaikki nartut mökissä. Yhtenä aamuyönä heräsin puoli viiden maissa
haikeaan ulvontaan: Ara kaipasi Joonaksen luo. Päästin pariskunnan yhteen, mutta sama pyöriskely
ja peräkkäin kävely jatkui. Aikani sitä seurattuani palasin sänkyyn. Puoli kahdeksalta havahduin,
kun mökissä olevat koirat liikehtivät levottomina. Katsoin pihalle ja siinä olivat Joonas ja Ara
nalkissa, vihdoinkin kolmen tunnin puuhastelun jälkeen! Seuraavana aamuna ulvonta alkoi tuntia
myöhemmin, mutta saman kolmen tunnin rupeaman vaati nytkin astumisen valmistelu.
Helpottuneena lähdin palauttamaan Joonaksen sekä kaikki muutkin hoidossa olleet koirat.
Vaikka Joonas asuukin noin 20 kilometrin päässä, tämä astutus vaati lähes 1000 kilometrin ajot helteisinä
kesäpäivinä…
62. vuorokautena ensimmäisestä astutuksesta syntyi kolme urosta ja neljä narttua. Yksi uros lensi Ivaloon, mutta kaikki muut saivat kodin Helsingistä ja Vantaalta. On hauska tavata joukkorokotuksissa peräti kuusi pentua.Yhden narttupennun jätin itselleni. Aran-Ainur eli Ainu tulee täyttämään nartun paikan, kun vanhukset Tanta ja Pólo tulevat lähiaikoina tiensä päätökseen. Aran pennut

Reppulin Boffin & Reppulin War-Eru, tyhjää.
Monen turhan yrityksen jälkeen Niksun astutus vihdoinkin onnistui ja odottelimme jännittyneinä, minkä värisiä pentuja oli tulossa, kun isä on parkki ja emä punertava soopeli. Mutta jälleen kerran saimme pettyä, pentuja ei taaskaan tullut. Uusi yritys ensi vuonna…

Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu