2005

Alkuvuosi on mennyt narttujen juoksuja odotellessa...
Mutta sitten alkoi tapahtua.

8.4.2005 Reppulin Ered-Lomin & Reppulin Mentha

Ensimmäisenä astutusvuoroon tulikin Manta, jota olin yrittänyt astuttaa edellisestä juoksusta syyskuussa Reppulin Ascarilla. Ajoin tuolloin yhden päivän aikana Helsingistä Vuolijoelle ja takaisin, yhteensä 1463 kilometriä. Ilmeisesti Mantan juoksu oli jo ohitse, siksi ponnettomia uroksen astumisyritykset olivat. Nyt päätin säästää ajomatkoissa ja päädyin astutukseen Porkkalanniemessä asuvalla Kaikulla, mustalla selvämerkkisellä Tantan pojalla. Kolmen reissun tuloksena 8.4. syntyivät tämän vuoden ensimmäiset pennut: yksi uros ja kolme narttua, joista yksi oli jälleen miniminipentu - vajaa puolet muiden painosta. Seuraavat kaksi viikkoa nukuin pentulaatikon vieressä ja vahdin, että pienin sai imeä kahdesta takimmaisesta nisästä niin paljon kuin mahaan mahtui. Väliin jouduin pitämään pienintä omassa pesässään, urheilukassissa lämpötyynyn ja koirankarvapipon päällä, etteivät isommat pennut aivan litistäisi sitä kasan alimmaisena. Pentu kasvoi humisten ja neljän viikon maissa se oli jo suurin nartuista. Tosin kasvuvauhti tasaantui ja luovutusiässä eroja ei juuri ollut.
Kuvasarja Mantan pennuista.

Turha odotus

Parin viikon kuluttua edellisestä oli sijoitusnarttu Reppulin War-Erun (Nicci/Nansi) vuoro. Urokseksi olin valinnut vanhan kasvattini Klaukkalasta, Reppulin Damrodin (Timi), joka oli viisi kuukautta aikaisemmin astunut Nansin isoäidin mallikkaasti useita kertoja. Kuuden päivän enemmän ja vähemmän innokkaiden yritysten jälkeen jäimme odottamaan ihmettä. Vaikka useampia kertoja astuminen näytti onnistuvan, lopullista kiinni jäämistä ei tapahtunut… Eikä pentuja tullut

22.5.2005 Reppulin Ered-Nimrais & Reppulin Sirion

Katselmuksen alusviikolla oli Ruskan tehtävänä astua Hetta. Kuitenkin vasta tiistaina 19. juoksuvuorokautena astuminen tapahtui ja pennut syntyivät toukokuun lopulla: kaksi parkkia ja kaksi musta/hallavaa narttua sekä kaksi musta/hallavaa urosta. Synnytyksen alkuvauhti käytiin hakemassa Pieneläinklinikalta. Talon maalauksen lomassa vieraili pennunostajia telineiden alta pujotellen. Juhannuksesta lähtien olimmekin kesämökillä rauhassa rakentamiselta ja palasimme kaupunkiin juuri pentujen luovutusviikonlopuksi. Toinen parkki narttu meni Oulunsaloon Tarinan kennelin sijoituskoiraksi, toinen Hetan perheeseen sijoituskoirakseni ja muut pennut jäivät Helsinkiin sekä Espooseen. Joukkorokotuksiin ovatkin tulleet kaikki lähialueen pennut ja sijoituspentuni Nummelta.
Kuvakavalkadissa Hetan pennut.

20.7.2005 Reppulin Damrod & Reppulin Amon-Gwareth Kun Hetan pennut olivat lähteneet koteihinsa, lähdin takaisin mökille mukanani Emma, jonka Timi oli astunut samaan aikaan toukokuun lopulla, kun Hetta synnytti. Tällä kertaa astuminen onnistui mallikkaasti ja kesti pitkään! Parin viikon mökkeilyn jälkeen palasimme kotimaisemiin odottamaan H-hetkeä. Toivorikkaana odottelimme isoa pentuetta, mutta lopulta pentuja tuli vain kolme: yksi uros ja kaksi narttua, Pieneläinklinikalla oksitosiini-piikeillä vauhdittaen. Timin perhe sai hartaasti toivomansa Timin pojan muun uroslaumansa jatkoksi ja isoja kiusaamaan. Toinen nartuista meni Kemiin kuulokoiraksi ja toinen toistaiseksi Lahteen Iki-Wanhan sijoituskoiraksi.
Kuvia Emman pennuista.

Toinen turha odotus

Seuraavaan juoksuun olin valinnut Nicci-Nansille urokseksi Tuiskuturkin Ransun ja varalle Reppulin Salmarin. Syksyllä ajelimme mustikanpoiminta-aikaan Nastolaan Ransun luo, mutta eipä siitä yrityksistä huolimatta mitään tullut. Jatkoimme matkaa Jaalaan Salmarin luo ja tulos oli sama. Menimme yöksi mökilleni Ristiinaan ja paluumatkalla yritimme uudelleen Salmarilla. Vauhtia riitti, samoin yritystä, mutta siihen se jälleen jäi. Vielä maanantaina ajoimme lähes 200 kilometrin päähän Jaalaan aivan turhaan. Seuraavalla kerralla otamme Nansista progesteroni-testit, jotta tiedämme varmasti oikean astutusajan ja viemme sen 'lähimmälle urokselle', kokeneelle Reppulin Boffinille.

17.8.2005 Reppulin Tulkas & Reppulin Hildor

Vuoden viimeinen pentue syntyi sijoitusnartulleni Hildalle. Jos joku väittää, etteivät koirat valikoi pariaan, niin hän on kyllä väärässä. Olin päättänyt astuttaa Hildan omalla Welullani (Re War-Elurin), joka edellisenä vuonna astui mallikkaasti kaksi narttua. Mutta Welupa ei ollut lainkaan kiinnostunut Hildasta. Muutamana päivänä seurasin turhautuneena, kuinka Welu, joka tavallisesti on astumassa jokaisen pihaan tulevan nartun - juoksuisen, kantavan tai muuten vaan - kävi vain nuuhkaisemassa Hildaa, ja meni sitten haistelemaan ja merkkailemaan pihaa ja puskia. Ei puhettakaan mistään kosiskelusta ja astumisesta. Niinpä soitin ja kysyin, saanko tuoda Hildan Kumpulaan Welun velipuolen Kustin luo. Kun olin päässyt portista pihaan, Kusti kömpi pensaan alta, haisteli Hildaa ja katsoi minuun kuin lupaa kysyen. Annoin luvan. Kusti nousi Hildan selkään, astui ja jäi tyytyväisenä odottamaan irtoamista. Siis ensimmäisellä kertaa, ilman kosiskelua, ilman häseltämistä ja tuhertamista! Varttitunnin päästä olimme jo kävelemässä kotiin, jossa Welu oli edelleen aivan yhtä välinpitämätön! Kustin ja Hildan pennuista musta narttu meni Turkuun ja toinen riistanvärinen Espooseen ja toinen Tuusulaan. Musta uros meni Jokelaan 6-vuotiaan Ulmon (Re Ulmo) perheeseen ja riistanvärinen Hyvinkäälle piristämään 10-vuotiaan Corin (Re Corsa) elämää.
Hildan pentujen touhuja.
Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu