Tammikuussa
Niinpä niin, mikään ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan. Mindin juoksua omistajaperhe seurasi tiiviisti kuukausikaupalla. Serla-testejä tehtiin lenkkien jälkeen ja juoksuhousuja pidettiin öisin.
Riemuittiin yhden päivän tipoista, mutta sen jälkeen ei näkynyt mitään. Toisena kertana aamulla oli haaleaa merkkiä ja sitten ei mitään. Yhden kerran koirapuistossa uros kävi haistelemassa, mutta ei ollut enempää kiinnostunut. Mindi oli koko ajan isännän pyörälenkeillä vapaana eivätkä muut koirat kiinnostaneet tai olleet kiinnostuneita.
Mutta, mutta! Kun kävin hakemassa lainassa olleet juoksuhousut takaisin Narvin juoksun alettua, Mindin isäntä kertoi sen vikisevän ja hoitavan pesässä pehmoleluja! Se oli siis valeraskaana! Kahta kuukautta aikaisemmin oli ollut sittenkin piilojuoksu, jota uroksetkaan eivät noteeranneet!
Olen tässä vuoden mittaan ihmetellyt, miten me onnistuimme silloin kaksi ja puoli vuotta sitten astuttamaan Mindin ja saamaan neljä ihanaa pentua!
Sovimme, että seuraavan arvioidun juoksun aikaan heti ensimmäisestä pienestäkin merkistä Mindi tulee minun luokseni ja otan Uunon kaveriksi seuraamaan ja astumaan, jos sellainen tilanne kehittyy!
Eidalun Genetiivi ”Ruuti” & Reppulin Tarinan-Dain ”Tari”
Joulun jälkeen huomasin Tarin aloittaneen juoksun. Perjantaina 5.1. ajelin Lahteen hakemaan Ruutin. Olen niin tyytyväinen toukokuussa kaksi vuotta täyttävään Ruutin ja Narvin pentueeseen, että halusin Ruutista toiset pennut jo näin pian, sillä sen emäntä on mietiskellyt kastrointia lähitulevaisuudessa.
Narvin astutuksen aikaan kaksi vuotta sitten Ruuti oli luonani viikon verran ja silloin astumiset tapahtuivat metsän siimeksessä rauhaisassa paikassa herrasmiesmäisesti kysellen.
Mutta nyt oli toinen meininki! Kun päästin Ruutin keittiössä vapaaksi Tarin luo, meni ehkä kolme minuuttia, kun pariskunta oli nalkissa. Illalla toisen kerran. Lauantai oli rauhallinen, Tari tarjosi, mutta Ruuti ei välittänyt. Ulos en uskaltanut päästää niitä yhtä aikaa, sillä -25 asteen pakkasessa mahdollinen nalkki olisi ollut järkyttävä kokemus paikallaan värjötellen tassut jäässä. Mutta illalla keittiön lämpimässä kolmas astuminen sujui vuorokauden lepäilyn jälkeen taas mallikkaasti. Sunnuntaiaamuna ajelin Ruutin kotiinsa Lahteen auton mittarin näyttäessä -29 astetta!
Pevisa-tarkastukset
Seuraavaan joukkotarkastukseen 18.1.2024 saan mukaan neljä nuorta Reppuli-narttua: viimeinen sijoituskoirani Dori, Re Dor-Iath ja sen sisko Reina, Re Dor-Lomin sekä aikaisemmin mainitun Uunon sisko Neeka, Re Erelas ja jo hiukan vanhempi Seri, Re Minohtar. Tarkastettavaksi saapuu myös yksi uros, Tuisku, Reppulin Magot.
Kun tulokset ovat selvillä, alkaa nartuille urosten etsintä ja suunnittelu, milloin milläkin on juoksu odotettavissa ja milloin päästään yrittämään astutuksia. Toivotaan hyviä tuloksia Pevisoista!
Helmikuussa
Eipä mennyt Telmankaan juoksu suunnitelmien mukaan! Vaikka lähetin kuvia ja ohjeita juoksun etenemisen seuraamisesta, tämäkin piilojuoksuinen narttu osasi hämätä emäntäänsä niin paljon,
että astutukseen asti ei päästy! Mitenkähän onnistumme heinäkuussa!
Pevisa-tarkastukset
Joukkotarkastuksessa 18.1.2024 tuli erittäin hyviä ja tyydyttäviä tuloksia. Kaikkien viiden mukana
olleen Reppulin silmät, polvet ja kyynärät olivat priimaa, mutta lonkkien osalta olisi voinut tulla
parempiakin tuloksia. Uros Tuisku sai hienosti A/B, nartuista Reina sai myös hyvät B/B, mutta muut
nartut Dori, Seri ja Neeko saivat C/B, jotka vaativat yhdistelmien uroksilta A-lonkkia tai hyviä lonkkaindeksejä.
Reppulin Eriador ”Uuno” & Reppulin Minohtar ”Seri”
Koska Telman astutus siirtyi jälleen ja Seri oli aloittanut juoksun sopivasti ennen tarkastusta ja
tulokset tulivat nopeasti, päätinkin astuttaa Serin. A-lonkkainen Uuno oli maisemissa ja tapaaminen
saatiin järjestettyä pikapikaa. Astuminen onnistui mallikkaasti ja niinpä voimme jäädä odottelemaan
Serin pentuja neljä viikkoa Tarin pentujen syntymän jälkeen.
Huhtikuussa
Mitenkähän lienevätkään maailmankirjat ja planeettojen asennot olleet nyt alkuvuodesta,
sillä kaikki on mennyt nyt uskomattoman hyvin, niin astutukset kuin synnytyksetkin.
6.3.2024 Eidalun Genetiivi ”Ruuti” & Reppulin Tarinan-Dain ”Tari” 3u+3n
61. vuorokautena ensimmäisestä astumisesta Tari suoritti lähes salamasynnytyksen. Edellisenä aamuna lämpö oli laskenut alle 37 asteen ja vuorokauden kuluttua ensimmäinen pentu syntyi kello 5:00 ja kuudes kello 6:10! Tari rupesi hoitamaan pentuja heti hienosti ja samaan malliin on hoito jatkunut. Tari on aivan uskomattoman lunki emä. Se kellahtaa tapansa mukaan jokaisen pentujen luokse tulevan ihmisen eteen rapsuteltavaksi, ei ole lainkaan epäluuloinen tai pentuja vahtiva.
Kaikki pennut olivat heti varattuja. Pisimmälle menee yksi tyttö, joka matkustaa Sveitsiin, mutta suunnitelmissa on, että emännän päästessä eläkkeelle, on edessä paluumuutto takaisin Suomeen parin vuoden päästä. Muut tytöt menevät Tolkkisiin ja Hollolaan. Pojatkaan eivät jää aivan kotinurkkiin, sillä yksi menee Poriin, toinen Kouvolaan ja kolmas Särkisalmelle. Kovin helposti ei pentutapaamisia tälle porukalle pysty järjestämään!
Tarin kuusikko
28.3.2024 Reppulin Eriador ”Uuno” & Reppulin Minohtar ”Seri” 2u+2n
Kun Tarin pennut olivat tasan kolmen viikon ikäisiä, Serin lämpö oli aamulla mitatessani 36,8! Ja niinpä seuraavana aamuna 4-5 välillä syntyikin mustia pentuja neljä kappaletta. Toisella pojalla ja toisella tytöllä on pieni valkoinen täplä otsassa. Myös Seri osoittautui esimerkilliseksi emäksi, jolla vaistot heräsivät heti. Pentujen imetys ja putsaus sujuivat ’kuin elokuvissa’. Mutta Tarista poiketen Seri vahti pentujaan ensimmäiset päivät, ilmoittamalla jo ovelle tulijoille, ettei huoneeseen ole asiaa.
Kun pennut olivat turvallisesti kasvaneet hieman, saivat muutkin jo tulla ihastelemaan uusia tulokkaita.
Näillekin pennuille olivat tutut perheet valmiina. Pojat menevät Helsinkiin ja Saukkolaan, tytöt Helsinkiin ja Klaukkalaan. Kun pentueen emä asuu Helsingissä ja isä Järvenpäässä, on toiveita saada yhteisiä tapaamisiakin järjestettyä tulevaisuudessa.
Serin nelikko
Tulevaa
Keskiviikkona 6.3. Tarin synnytettyä sujuvasti aamulla iloisen päivän kruunasi Dorin ja Joren onnistunut astutus illalla. Perjantaina uusinta-astutus sujui yhtä hienosti ja nyt odotamme Dorin synnytystä toukokuun ensimmäisellä viikolla.
Suunnitelmissani oli astuttaa samaan putkeen myös Dorin sisko Reina (Reppulin Dor-Lomin) vanhalla Otsolla (Reppulin Umarth), mutta jotenkin onnistuin sekoilemaan päivissä ja juoksu ennätti niin loppumetreille, ettei astuminen sitten enää onnistunutkaan. Aluksi harmitti, mutta sitten olinkin helpottunut, että en ole kiinni pennuissa koko kesää vaan pääsen lepäilemään mökillekin.
Mutta kevään aikana pitää kuitenkin yrittää saada selko Mindin salaperäisistä juoksuista, josko sittenkin saisimme sen astutettua ja syntymään sille toiset pennut. Samaa juoksun kyttäämistä on myös pohjoisessa Telman kanssa. Ja syksyllä onkin sitten vuorossa Reina! Toivottavasti osaan laskea päivät oikein…
Heinäkuussa
Kevät ja alkukesä menivät niin tiiviisti pentutouhujen kanssa, että kotisivujen päivityskin jäi tekemättä. Kolme pentuetta aina kaksi limittäin oli aikamoinen rupeama.
Oman jännityksensä toi selkäni oireilu, mutta senkin kanssa olen pärjännyt hyvien ystävien avustamana.
6.5.2024 Reppulin Mallorn ”Jore” & Reppulin Dor-Iath ”Dori” 3u+2n
Dori tuli heti toukokuun alussa luokseni ja ennätti olla vajaan viikon, kun synnytys käynnistyi.
Kaikki sujui hyvin, mutta pennut olivat erikokoisia. Kolme oli 350-390 gramman välillä, mutta kaksi vain 276 ja 266 grammaa.
Pienetkin vaikuttivat alkuun hyvin topakoilta imemään, mutta kolmantena vuorokautena huomasin,
että pienimmän paino ei enää noussutkaan. Se ei ollut halukas ottamaan nisää suuhunsa ja kun sain sen tarttumaan,
oli imurefleksi alkuun hyvin kielen etuosalla. Vasta kun olin pidellyt sitä paikoillaan monta minuuttia,
se alkoi imeä kunnolla. Tiesin, ettei se pärjäisi ilman apuani toisten joukossa,
joten jouduin pitämään Dorin erillään pennuista, etteivät isot olisi koko ajan tyhjentämässä utareita.
Päästin emän neljän tunnin välein imettämään huolehtien, että pieni parkkipoika sai avustamanani
imeä takanisistä mahansa pullolleen. Sitten Dori sai hoitaa ja pissattaa pennut sekä seurustella niiden kanssa.
Pienen paino alkoi nousta, mutta nisälle meno oli koko ajan temppuilua. Viikot olivat aika raskaita,
kun kello oli soimassa yöllä ja oma nukkuminen oli hyvin pätkittäistä. Kiinteään ruokaan siirtymisen
jälkeen imetysvälit pitenivät ja lopulta pienin oli saanut toiset kiinni ja mennyt jopa edelle tyttöjen painosta.
Pentutarkastus Saaren klinikalla juuri pentujen täyttäessä seitsemän viikkoa sai aikaan
sydämentykytyksiä minulle ja ostajallekin, sillä toisen tytön sydän hakkasi tutkivan
eläinlääkärin kuunnellessa todella tiheästi. Mitään sivuääntä ei kuulunut.
Eläinlääkäri kuitenkin kirjasi poikkeavan äänen tarkastustulokseen ja kehotuksen käydä kardiologilla
tarkemmissa tutkimuksissa. Onneksi sain ajan heti seuraavaksi päiväksi Eläinsairaala Aistiin.
Kardiologi kuunteli pitkään ja huolellisesti joka suunnalta,
totesi pennun täysin terveeksi ja kirjoitti todistuksen vakuutusyhtiötä varten.
Uudet kodit pennuille oli tietysti heti valmiina. Pieni parkkipoika pääsi Jore-isän luo Porvooseen, keskipoika matkusti Joensuun yläpuolelle ja isopoika Turun lähelle. Tytöt jäivät kuitenkin lähemmäs, riistatyttö Helsinkiin ja musta-brindle Nurmijärvelle.
Dorin viisikko
Jatkosuunnitelmia
Suunnitelmat muuttuvat, sillä Telman omistaja päätti lopulta, ettei sitä astutetakaan. Ymmärrän täysin hänen päätöksensä, sillä olisihan astutusmatka ja Telman kuljetukset Muoniosta synnyttämään ja palautus takaisin vaatineet järjestelyjä ja aikataulujen sopimisia todella paljon.
Mindillekään emme saaneet monista yrityksistä huolimatta toista pentuetta. Sen juoksut olivat niin laimeat ja vaikeasti havaittavat, että lopulta päätimme jättää Mindin eläkkeelle.
Mutta sainkin sitten luvan pennuttaa toisen kerran Ellan, Reppulin Elentirmo. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan urokseksi uudelleen Joren, sillä se täyttää syksyllä jo yhdeksän vuotta ja toinen pentue erisukuisen nartun kanssa näin pian on hyväksyttävää. Ellan juoksun alkamista odotellaan ihan lähiaikoina. Tässä yhdistelmässä on kaksi kermanväristä, joten kermaa on tulossa, jos astutus onnistuu. Tosin Joren rekisteröintihetkellä värivaihtoehtona oli vielä vehnänvärinen, mutta se on poistettu ja nyt on vain erisävyisiä kermoja.
Reppulin Erelasin, Neeko, omistajat toivovat saavansa itselleen toisen koiran, Neekon pennun, joten sovimme, että pennutan sen. Urokseksi tähän yhdistelmään olen valinnut Eidalun Komitatiivin, Komin, siis Dorin ja Reinan isän. Neekon juoksua odotetaan heinä-elokuun maissa.
Sitten onkin myöhemmin syksyllä vuorossa Reina ja Otso… ja vielä myöhemmin toisen kerran pennutukseen luvattu Reppulin Noldor, Kuura ja Reppulin Magot, Tuisku.
Mielenkiinnolla odotan, miten nämä astutukset toteutuvat ja mitä on tuloksena!
Lokakuussa
Koirarintamalla vain yksi meni suunnitelmien mukaan. Heinäkuussa pääsin selkäleikkaukseen ja siitä toipuminen kesti loppukesän ja syksyn. Neekon astutus siirtyi talveen.
Ellan astutusta yritettiin syksymmällä, mutta Jore venäytti jalkansa ja eläinlääkäri kielsi jalan rasittamisen. Varauroksen löytyminen ja sen silmätarkastuksen uusiminen veivät sen verran aikaa, että Ellan juoksu meni ohi. Siis sekin siirtyi talveen.
Kuuran astutus meni myös hankalaksi. Oliko väärä aika vai mistä kiikasti, kun Tuisku ei välittänyt lainkaan Kuurasta. Varaurokseksi haettu Uuno, Re Eriador, oli kyllä hurjan innokas, mutta nyt vuorostaan Kuura ei ollut yhtään innostunut. Seuraavalla kerralla pitää varmaan otattaa progesteronitesti, että löydämme Kuuralle oikean astutusajan.
Mutta Reinan, Re Dor-Lomin, ja Otson, Re Umarth, tapaamiset menivät hienosti. 11,5-vuotias vanha herra osasi homman ja astui mallikkaasti. Pentuja odotellaan marraskuun puolivälin jälkeen.
Otso ja Reina
Reppulin Mamandilin, Taika, emäntä oli jo pidemmän aikaa ehdotellut minulle Taikan lainaamista. Koska sen juoksu tuli sitten hiukan yllättäen etuajassa ja nuo muut suunnittelemani astutukset siirtyivät ensi vuoden puolelle, olikin hyvä sauma toteuttaa tämä toive ja ”tilata” joulupentuja. Illan pimeydessä Reppulin Lamedon, Doni ja Taika kohtasivat ja pentuja toivotaan syntyvän joulukuun puolivälissä.
Doni ja Taika
Joulukuussa
19.11.2024 Reppulin Umarth ”Otso” ja Reppulin Dor-Lomin ”Reina” 4u ja 2n
Reinan synnytys 62. raskausvuorokautena meni sujuvasti oppikirjojen mukaan. Mutta yllättäen yhdellä urospennulla oli todella pahasti kampurat takajalat. Koska seuraavana päivänä jouduin käyttämään Reinaa sisään jääneiden istukoitten takia Saaren klinikalla, otin myös pennut mukaan ja kysyin eläinlääkäriltä, olisiko aiheellista lopettaa kampurajalkainen. Eläinlääkäri oli kuitenkin toiveikas ja sanoi, että odotetaan nyt ainakin pari viikkoa.
Pentu oli muuten hyväkuntoinen ja pärjäsi toisten mukana imemässä. Niinpä ryhdyin hieromaan ja jumppaamaan jalkoja useita kertoja vuorokaudessa. Kehitystä alkoikin näkyä. Kampurajalathan eivät ole mikään perinnöllinen sairaus. Pentu on ollut sikiöaikana niin tiukasti puristuksissa kohdunsarven pohjukassa tai toiseen pentuun painuksissa, etteivät raajat ole päässeet liikkumaan eikä niillä ole ollut tilaa kasvaa oikeaan asentoon.
Kun oli kulunut kolme viikkoa, vein pennun Eläinsairaala Aistiin ortopedin tutkittavaksi saadakseni asiantuntijan lausunnon, onko pentu elinkelpoinen vai joudutaanko lopettamaan. Huojentuneena kuulin, että pennusta saadaan ihan kunnon koira. Luonto korjaa hyvin paljon. Jatkohoitona edelleen hierontaa ja jumppaa sekä paljon liikuntaa pitävällä alustalla, matolla ja ulkona. Seuraava kontrolli noin viiden kuukauden iässä. Tämä pieni kampurapoika jää minun hoiviini, vaikka sillekin olisi ollut useampia ottajia.
Tammikuun ensimmäisen viikon jälkeen kaksi poikaa matkaa Turkuun ja Kaarinaan ja yksi Iisalmen yläpuolelle Salahmiin. Tytöistä toinen jää Helsinkiin ja toinen muuttaa Kokemäelle.
Aika pitkien matkojen päähän menevät, joten pentutapaamisten järjestäminen on hiukan hankalaa.
Reina-tytön pennut
13.12.2024 Reppulin Lamedon ”Doni” ja Reppulin Mamandil ”Taika” 1u ja 4n
Perjantai ja kolmastoista päivä! Taikausko ei häirinnyt Taikaa, vaan synnytys meni tämänkin pentueen kohdalla nopsaan. Vain tunti ja 17 minuuttia, niin kaikki viisi pentua olivat jo imemässä emäänsä. Nyt syntyi yllättäen enemmän narttuja ja vain yksi uros, kun pentujonossa olikin poikkeuksellisesti enemmän urosten odottajia. Näin se kysyntä vaihtelee. Tai on jonossa montakin narttua odottavaa, mutta he toivovat pennun tulevan vasta keväällä tai kesällä… Nämä tulevat luovutusikäisiksi 30.1.2025.
Taikan viisi
Suunnitelmia vuodelle 2025
Kesällä syystä tai toisesta siirtyneitä astutuksia odotetaan talven aikana Neekolle, Ellalle ja Kuuralle (viralliset nimet tuolla ylempänä). Marraskuussa kävi Pevisa-tarkastuksessa Narvin tytär Hetta, Re Cirdan, mutta sen astutus saa jäädä odottamaan noiden toisten pennutusten jälkeen loppuvuoteen.