2020

Maaliskuussa

11.2.2020 Reppulin Bregor ”Kamu” ja Millanun Nöpönen ”Nöpö”
Helmikuu tuli ja Nöpön synnytyksen aika. 60. kantovuorokauden iltana jouduimme jälleen ajamaan eläinlääkäriin saamaan apua. Ensimmäinen pentu oli perätilassa, vain häntä tuntui synnytyskanavassa ja supistukset olivat heikkoja. Verikokeen mukaan kalkkiarvot olivat alarajalla, joten Nöpö sai kalkkia suoneen. Ultrassa tarkistettiin pentujen tila. Vielä hyvin kaukana vatsaontelossa löytyi kolmen muun pennun vahvat sydänäänet, joten päätettiin jatkaa normaalisynnytystä.

Syntymässä olevan pennun takajalat olivat mahan alla. Suuren työn jälkeen eläinlääkäri sai jalat oikaistua hännän viereen tulosuuntaan ja pentu tuli vihdoin maailmaan. Iso poika, 442 grammaa. Seuraava syntyi helpommin, poika 386 grammaa. Sitten taas odotettiin. Emä lepäsi ja sai oksitosiiniä. Kävimme rötgenissä varmistamassa ja kaksi pentua oli vielä tulossa, molemmat pää edellä. Synnytys eteni hitaasti, mutta vihdoin sain autettua ulos seuraavan, pojan, ison mötkäleen, 462 grammaa! Reilun puolen tunnin päästä syntyi viimeinen, sekin poika, mutta sitä emme saaneet elvytettyä henkiin. Kolmen potran pojan kanssa ajelimme Helsingistä kotiin talven ensimmäisessä lumituiskussa. Onneksi liikennettä oli vähän kahden jälkeen yöllä! Nöpön toiset

Eidalun Amoroso ”Jänkä” ja Reppulin Aiwendil ”Entti”.
Entin juoksua oli odotettu jo useampia viikkoja ja vihdoinkin 12.2. sain Entin meille astutusreissulle. Se oli keskiviikko ja launtaina ajelin Vaajakoskelle hakemaan Jänkää, jonka emäntä ystävälliseti toi puolimatkaan Siilinjärveltä. Pihalla pari kisaili pienessä vesitihkussa puolitoista tuntia, mutta mitään ei tapahtunut. Otin koirat sisään, sauna-aulaan ja menin keittiöön syömään ja syöttämään kotikoirat. Ja sitten tapahtui! Entti vinkui ja kotikoirat nostivat kamalan mekkalan. Riensin pariskunnan luo ja siellähän ne olivat nalkissa. Pentuja siis odotettavissa huhtikuun puolivälissä. Koirien palautusreissu Tampereen kautta Vaajakoskelle toi auton mittariin lähes 600 km!

Millanun Nappi ”Turre” ja Reppulin Ulairi ”Taru”
Viimeinen yritys saada Tarusta toinen pentue. Nyt valikoin urokseksi jo neljä pentuetta astuneen, kokeneen uroksen. Vaikka sillä on jo useampi pentue, tämä pentue puolustaa paikkaansa, koska aikaisempien narttujen taustalla on 90-luvulla rotuunotettuja ja haluan saada Turresta jatkoa myös vain vanhoista kantakoirista polveutuviin linjoihin. Tarun juoksu alkoi 26.2.!

Reppulin Eomer ”Eppu” ja Reppulin Mallos ”Manna”
Mannan juoksua odotetaan huhtikuussa.

Tarinan Captain Panaka ”Remu” ja Reppulin Eowyn ”Routa”
Joulukuussa siirtynyt Routan astutus on toivottavasti vuorossa toukokuussa.

Toukokuun alkupuolella

Koronan värittämä kevät ja Tarun kolmas kerta, joka toden sanoi! Vai sanoiko? Hain Tarun meille jo viikon kuluttua juoksun alusta, ettei epämääräinen juoksu vain lipsahda ohi. Turri asuu vain puolen tunnin ajomatkan päässä, joten Tarun vierailut Turrin pihalla ja Turrin vierailut meidän pihalla sujuivat helposti päivittäin. Mutta astuminen ei sujunut, vaikka Turri on vanha ja kokenut.

Tarusta tuli pihtarityrkky! Se tarjosi ja tarjosi, mutta nalkkiin asti Turri ei päässyt, vaikka varmasti parikymmentä kertaa oli sisällä päivien aikana. Kun juoksun alusta oli kulunut 12 päivää, vein Tarun progesteronitestiin ja tulos oli 25,3! Siis juoksu oli ohi! Touhuun kyllästyneenä vein Tarun kotiinsa ja ilmoitin emännälle, että luovutan. Se oli nyt siinä! Mutta onneksi olin saanut Tarusta yhden pentueen neljä vuotta sitten!

Tapaus Manna eli Reppulin Mallos!
Manna aloitti juoksunsa kuukautta myöhemmin kuin Taru ja ennätin hakea sen Lahdesta astutusreissulle juuri ennen Uudenmaan rajojen sulkeutumista. Korona iski muutenkin kuin rajojen sulkemisena, nimittäin valitsemani uroksen isäntä ei tartunnan pelosta halunnutkaan antaa Eppua astutukseen!

Siispä varauros kehiin! Komi, Eidalun Komitatiivi asuu 'kiven heiton päässä', mutta olin suunnitellut sitä toiselle nartulle. Yhdistelmänä Komi ja Manna olivat oikein sopivat. Mutta, mutta... Komi ei ollut yhtään kiinnostunut Mannasta. Päivät kuluivat... Manna kisaili ja liehitteli, mutta Komi vain haisteli pihaa. Lopulta kun juoksun alusta oli kulunut jo 18 vuorokautta, vein torstaipäivänä Mannan progetestiin ja tulos yllätti, 2,3! Ovulaatio oli vasta tulossa! Ei siis ihme, ettei uros ollut kiinnostunut. Sovimme, että jos astuminen ei viikonloppuun mennessä ole onnistunut, otamme uuden testin sunnuntaina.

Vierailut jatkuivat joka päivä! Mutta nyt Komi teki yllätyksen. Se haistoi Mannaa, kääntyi ja kusaisi Mannan takajaloille! Ei edes yrittänyt selkään. Näin kävi useampana päivänä. Ikinä kasvatusurani aikana ei uros ole tehnyt moista temppua! Osoittiko se halveksuntaansa vai merkkasiko se nartun itselleen? Eikö yhdistelmä vain ollut sopiva?

Tuli sunnuntai ja menimme uuteen testiin, 16,0. Ovulaatio juuri tapahtunut. Varasimme keinosiemennysajan maanantaille. Koska Komi ei vieläkään osoittanut kiinnostustaan, ajattelin, ettei maanantaina saada siemeniä ulos. Niinpä vaihdoin lennosta seuraavaan urokseen eli Turriin. Halusin siltä pentuja omaan linjaani ja Tarun kanssa oli mennyt vain yrityksiksi. Yritimme Mannan kanssa normaaliastutusta, mutta juoksu oli jo niin loppuvaiheessa, että lopulta päädyimme käyttämään varatun keinosiemennysajan, oli 22. juoksuvuorokausi.

Uudenmaan sulku vaikeutti
Yksi Nöpön pennuista oli menossa Kouvolaan ja saaminen rajan yli hoitui Mäntsälässä asuvan tuttavan avulla. Hän on töissä Orimattilassa, joten pentu pääsi hänen kyydissään työpaikan vieressä olevaan S-marketin parkkihalliin, johon ostaja tuli vastaan.

Seuraavaksi pitikin ryhtyä etsimään kuljetusta Entille Tampereelta ja Mannalle takaisin Lahteen. Monien sumplimisten jälkeen kyyti Tampereelta Hyvinkäälle oli järjestymässä, kun tulikin tieto, että Entti on tyhjä! Ei tule pentuja, ei tarvitse kuljettaa mihinkään. Pettymys oli suuri! Mutta seuravasta juoksusta uusi yritys. Manna saatiin Lahteen Orimattilan kautta saman pennun kuljettaneen tuttavan avustamana! Hyvät ystävät ovat arvokkaita!

8.5.2020 Millanun Nappi ”Turre” ja Reppulin Ulairi ”Taru”
Huhtikuun puolivälissä Tarun emäntä viestitti, että Taru on vaisu ja nälkäinen. Lohdutin häntä, että se on vain valeraskaana. Muutaman päivän päästä tuli sama viesti uudelleen ja jälleen lohdutin, että oireet sopivat valeraskauteen. Mutta kun jälleen muutaman päivän päästä tuli viesti, että mahassa tuntuu liikkeitä, olin aivan ällistynyt. Kolmas kerta sanoikin toden ja Taru oli kantavana! Hupsista! Oli siis saamassa samalle urokselle kaksi pentuetta kuukauden välein. Sitä se korona teetti!

Hain Tarun tiistaina, ja perjantaina Taru synnytti sujuvasti kolme urosta ja yhden nartun, yllättäen jälleen kerran; kaikki pennut ovat vaaleita, ei yhtään tummaa, vaikka isä on hyvin tumma, sininen brindlekuvioin. Mielenkiintoista nähdä, miksi värit lopulta selviävät, vehnä, kerma,... Tarun vaalea katras

Seuraavaksi odotellaan kuukauden päästä syntyviä Mannan pentuja. Toivottavsti se on kantavana! Ja sitten on astutusvuorossa Routa, Reppulin Eowyn, jonka kanssa oli tarkoitus ajaa Ouluun, mutta siinäkin korona iski. En voi mitenkään lähteä ajamaan ja yöpymään ikäkaranteenini vuoksi. Siispä jälleen muutos suunnitelmiin ja uudeksi urokseksi löytyi pienehkö Kevin Espoosta. Varalle olen kysynyt Eidalun Affetuoson, jos Kevin ei yletä astua Routaa.

Kesäkuussa
Kovin hiljaiseksi olisi jäänyt kennelini vilkkaaksi suunniteltu kevät ilman Tarun yllätyspentuja. Kun Mannan synnytyksen aika tuli ja se saapui meille, katsoin epäillen sen mahaa, yksi tai korkeintaan kaksi pentua!

9.6.2020 Millanun Nappi ”Turri” & Reppulin Mallos ”Manna”
Kun keinosiemennyksestä oli kulunut yhdeksän viikkoa, laski Mannan lämpö vihdoinkin, mutta synnytys ei käynnistynyt. Kokemuksesta tiedän, että yksi pentu ei mahdollisesti saa aikaan riittävästi synnytyksen käynnistävää hormonia, joten olin varautunut sektioon.

Tiistaina oli jo 64. vuorokausi ja tilasin iltapäivälle ajan röntgeniin. Kuvassa näkyi yksi pentu takaperin tulossa. Silloin sovin eläinläkärin kanssa, että leikataan. Se oli hyvä päätös, sillä kohdussa oli pennun lisäksi mätää. Siellä oli ollut toinenkin pentu, joka oli abortoitunut ja imeytymässä elimistöön. Aihio olisi synnytyksen pitkittyessä mahdollisesti tulehduttanut elävänkin pennun. Mutta nyt saimme sentään yhden pontevan narttupennun, jolle riittää maitoa! NytManna parantelee leikkaushaavaa ja syö antibioottia! Ainokainen Reppulin Tuilë menee Soutajan kenneliin ja siitä toivotaan monen pennun emoa tulevaisuudessa. Mannan ainoa

Tulevia
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olen kuitenkin pyöritellyt ahkeraan suunnitelmia tulevista pentueista. Keväälle oli suunnitteilla vain yksi astutus, mutta syksyn juoksuista useampiakin ja talvellekin jotakin...

Kevin ”Keijo” & Reppulin Eowyn ”Routa”
Vihdoinkin Routan juoksu alkoi juhannuksena. Toivon todella, että Keijo osoittautuu hyväksi astujaksi, sillä varaurokseksi kysymäni Eidalun Affetuoso kävi silmätarkastuksen uusinnassa ja sillä todettiin katarakta. Nyt on varauroksena Reppulin Ulbar ”Maltti”, kahden pentueen isä, joka astui toisen nartun malttamattomana autoni takakontissa Kehä ykkösellä ajaessani.

Reppulin Cirion ”Aapo” & Reppulin Aiwendil ”Entti”
Entti jäi talven astutuksesta tyhjäksi ja seuraavasta juoksusta se astutetaankin sitten Porvoossa asuvalla Aapolla, joka on vaalea brindle, Lapin matkaaja.

Jaguaari ”Roki” & Reppulin Luthien ”Lulu”
Rovaniemeläinen Roki saa morsiamekseen Oulussa asuvan Lulun. Rokin silmätarkastus tehdään kesän aikana ja jos siinä ilmenee jotakin astumisen estävää, on varalla oululainen Reppulin Barach ”Pepe”.

Reppulin Marhari ”Milo” & Reppulin Celos ”Kaira”
Aapon sisko, Kaira, kävi samassa joukkotarkastuksessa veljensä kanssa ja hyvien tulosten innoittamana olen ehdotellut sulhaseksi Miloa. Astutusmatkalle tulee pituutta, sillä Kaira asuu lähellä minua, mutta Milo kaukana Rovaniemellä. Kairalla oli edellinen juoksu tammikuussa, mutta sen juoksuväli on todella pitkä, 14-15kk eli astutus menee tuonne lopputalveen.

Johonkin väliin tulee varmaan vielä sisareni kanssa kimppapentue, jossa emänä n Nennikka Miella ”Ilmi” ja sille etsitään nyt sulhasta. Ilmillä oli juoksu toukokuussa, joten seuraava juoksu on varmaankin alkuvuodesta. Pennut hoidetaan Reppulissa, mutta rekisteröidään Nennikka kennelin nimiin. Myös sijoitusnarttuni Reppulin Isilme ”Iines” kävi Pevisa-tarkastuksessa ja sille on etsinnässä sulhanen ensi vuoden juoksua odotellessa. Iines on temperamenttinen pakkaus, joka tarvitsee rauhallisen partnerin.

Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu