2019

Helmikuu

Vuosi vaihtui ja jännitysviikot kuluivat. Kun Tarun keinosiemennyksestä oli mennyt reilut neljä viikkoa, se käytettiin ultrassa ja tyhjäähän siellä mahassa oli. Pettymys oli todella suuri monella taholla, mutta ei voi mitään. Nyt pitää miettiä, vieläkö vanhalla herralla yritetään uudelleen.

14.1.2019 Eidalun Affetuoso ”Affe” & Reppulin Ailinel ”Huiski”
Huiskin perhe oli jo huolissaan, ettei synnytys vaan tapahdu heidän kotonaan ja Huiski tuotiin meille jo reilua viikkoa ennen arvioitua synnytysaikaa. Siinä sitten mamma kasvatti mahaansa kaikessa rauhassa.

Viikonvaihteessa lämpö laski ja siirryin sunnuntaina 13. päivänä Huiskin kanssa pentuhuoneeseen. Yhden maissa tuli pentuvesi, mutta supistukset olivat hyvin vaimeat. Kolmelta soitin Saaren klinikalle jasain luvan lähteä tulemaan sinne.

Synnytystä edistettiin kalkilla, oksitosiinillä ja kävelyttämällä Huiskia. Pennun häntä tuntui sisätutkimuksissa ja supistuksetkin olivat reippaat, mutta pentu ei mahtunut tulemaan. Niinpä tehtiin keisarinleikkaus ja kuusi pentua kannettiin pöydälle hierottavaksi ja puhdistettavaksi. Kaikki selvisivät hengissä, myös se jumittanut iso tyttö. Lopputuoksena oli kaksi riistaparkkia poikaa ja neljä tyttöä, kaksi riistaparkkia ja kaksi dominoa.

Huiski oli leikkauksesta niin tokkurasssa vielä seuraavinakin päivinä, ettei se halunnut hoitaa pentujaan. Imettäminen kyllä sujui, mutta pentujen nuoleminen oli aivan yököttävää sen mielestä. Niinpä jouduin pissattamaan ja kakattamaan pennut pumpulilapuilla sivellen parin kolmen tunnin välein. Vihdoin kolmantena päivänä Huiski varovaisesti nuoli ensimmäisiä kertoja pentua ja siinä heräsivät sitten vaistot ja siitä kehittyi oikein huolehtivainen emo.

Leikkaushaava parani loistavasti, mutta kaikkea muuta ennätti tulla riesaksi asti, korvatulehdus ja ihottumaa takapäähän. Mutta kaikesta on selvitty ja nyt sekä emä että pennut voivat hienosti. Maitoa riittää niin runsaasti, että kiinteän ruuan syöminen ei oikein kiinnosta.

Pentuja oli kysytty jo ennakkoon aivan valtavasti. Olen aikaisemminkin kertonut, että näin vanhalle kasvattajalle tulee kyselyjä aikaisemmin minulta pennun ostaneilta perheiltä. Nyt yksi narttu menee Kirkkonummelle perheeseen, johon hankittiin Reppuli 19 vuotta sitten. Mutta hauskimmin menevät loput tytöt: yksi menee emän perheeseen Pukkilaan, yksi emänemän luo Espooseen ja yksi emänemänemän perheeseen Hyvinkäälle ilahduttamaan 12-vuotiasta isomummoaan. Myös toisen pojan vantaalaisen ostajan lapsuudenkodissa on vanha Reppuli. Vain toinen poika menee Hartolan kuninkaaksi uudelle Reppuli-omistajalle. Odotan innolla tulevaisuudessa pentutapaamista, johon voin kutsua mukaan monta sukupolvea alenevaa emälinjaa!
Huiskin pentue

Jatkosuunnitelmia
Maalis-huhtikuussa on tarkoitus astuttaa Nennikka Irgai ”Mocca” Ikihipin Kapteeni Valkosella ”Kaamos”. Tästä tulee toinen kimppapentue sisareni kanssa. Pennut rekisteröidään Nennikka kennelin nimiin, mutta minä hoidan pentueen, sillä Mocca asuu Mäntsälässä ja kaikki sujuu siten helpommin.

Elokuussa seuraavaan juoksuun siirrettyjen narttujen juoksuväli on pitkä, joten niiden astutukset saattavat mennä touko-kesäkuulle tai vielä myöhemmäksikin. Reppulin Uineniel ”Kiela” saa sulhokseen Reppulin Amandilin ”Sulevi” ja Reppulin Pelennor ”Aava” on sovittu astutettavaksi Reppulin Sorontolla ”Frodo”. Mutta näistä kirjoittelen lisää myöhemmin...

Huhtikuussa

Hiljaiseloa pentujen lähtöjen jälkeen ja surumielistä seuraamista, miten Welu-vanhuksemme kunto hiipui. Kulumat lonkissa vaivasivat entistä enemmän. Kipulääkkeet aamuin illoin helpottivat tilannetta. Lenkkeilyt vähenivät. Hyvinä päivinä käynti postilaatikolla parin sadan metrin päässä oli päivän kohokohta, kun vielä sai haistella kaikki viestit tien reunoilta. Lopulta muutaman portaan nousu alkoi olla liikaa ja sisällä jouduimme usein nostamaan Welun nukkumasta jaloilleen. Teimme vihdoin vaikean päätöksen ja kutsuimme eläinlääkärin kotiimme päästämään Welun kivuistaan. 4.4.2019 Welu siirtyi koirakavereidensa luo tuonpuoleiseen. Se oli silloin 16v2kk7pv. Pehmeitä polkuja, kauniita unia!
Reppulin War-Elurin 28.1.2003-4.4.2019

Reppulin Amandil ”Sulevi” & Reppulin Uineniel ”Kiela” Kiela ennättikin aloittamaan juoksun ennen Moccaa. Haimme Kielan sunnuntaina 7.4. ja Sulevi-sulhon seuraavana iltana. Tiistaina ja keskiviikkona nuoripari suoritti astumisen pihalla aamuin illoin. Muun ajan jouduin pitämään ne eri huoneissa, etteivät väsyttäisi itseään aivan kokonaan. Torstaiaamuna näyttivät Kielan halut olevan jo ohi, kun aamu-ulkoilun aikaan se ei enää pysähtynytkään Sulevin eteen astuttavaksi. Otin koirat sisään ja jatkoin aamukahvin juomista keittiössä odotellen Kielan emännän tuloa noutamaan omaansa, kun yht'äkkiä tajusin koirien olevan taas nalkissa olohuoneessa! Jos pentuja on tullakseen, niin pitäisi siemeniä ainakin olla riittävästi sisällä viiden astumisen jälkeen! Lopputulos nähdään noin 9.6.!

Nyt sitten odotellaan Mocan juoksua. Jos se ei ala ihan pikapuoliin, joudun siirtämään astutuksen seuraavaan juoksuun. Kaksi pentuetta limittäin voin hoitaa, mutta en kolmea ja Aavan tai Tarun juoksu saattaa tulla vielä kevään aikana ja ne olen luvannut astuttaa... Taas jännätään!

Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu