2019

Helmikuu

Vuosi vaihtui ja jännitysviikot kuluivat. Kun Tarun keinosiemennyksestä oli mennyt reilut neljä viikkoa, se käytettiin ultrassa ja tyhjäähän siellä mahassa oli. Pettymys oli todella suuri monella taholla, mutta ei voi mitään. Nyt pitää miettiä, vieläkö vanhalla herralla yritetään uudelleen.

14.1.2019 Eidalun Affetuoso ”Affe” & Reppulin Ailinel ”Huiski”
Huiskin perhe oli jo huolissaan, ettei synnytys vaan tapahdu heidän kotonaan ja Huiski tuotiin meille jo reilua viikkoa ennen arvioitua synnytysaikaa. Siinä sitten mamma kasvatti mahaansa kaikessa rauhassa.

Viikonvaihteessa lämpö laski ja siirryin sunnuntaina 13. päivänä Huiskin kanssa pentuhuoneeseen. Yhden maissa tuli pentuvesi, mutta supistukset olivat hyvin vaimeat. Kolmelta soitin Saaren klinikalle jasain luvan lähteä tulemaan sinne.

Synnytystä edistettiin kalkilla, oksitosiinillä ja kävelyttämällä Huiskia. Pennun häntä tuntui sisätutkimuksissa ja supistuksetkin olivat reippaat, mutta pentu ei mahtunut tulemaan. Niinpä tehtiin keisarinleikkaus ja kuusi pentua kannettiin pöydälle hierottavaksi ja puhdistettavaksi. Kaikki selvisivät hengissä, myös se jumittanut iso tyttö. Lopputuoksena oli kaksi riistaparkkia poikaa ja neljä tyttöä, kaksi riistaparkkia ja kaksi dominoa.

Huiski oli leikkauksesta niin tokkurasssa vielä seuraavinakin päivinä, ettei se halunnut hoitaa pentujaan. Imettäminen kyllä sujui, mutta pentujen nuoleminen oli aivan yököttävää sen mielestä. Niinpä jouduin pissattamaan ja kakattamaan pennut pumpulilapuilla sivellen parin kolmen tunnin välein. Vihdoin kolmantena päivänä Huiski varovaisesti nuoli ensimmäisiä kertoja pentua ja siinä heräsivät sitten vaistot ja siitä kehittyi oikein huolehtivainen emo.

Leikkaushaava parani loistavasti, mutta kaikkea muuta ennätti tulla riesaksi asti, korvatulehdus ja ihottumaa takapäähän. Mutta kaikesta on selvitty ja nyt sekä emä että pennut voivat hienosti. Maitoa riittää niin runsaasti, että kiinteän ruuan syöminen ei oikein kiinnosta.

Pentuja oli kysytty jo ennakkoon aivan valtavasti. Olen aikaisemminkin kertonut, että näin vanhalle kasvattajalle tulee kyselyjä aikaisemmin minulta pennun ostaneilta perheiltä. Nyt yksi narttu menee Kirkkonummelle perheeseen, johon hankittiin Reppuli 19 vuotta sitten. Mutta hauskimmin menevät loput tytöt: yksi menee emän perheeseen Pukkilaan, yksi emänemän luo Espooseen ja yksi emänemänemän perheeseen Hyvinkäälle ilahduttamaan 12-vuotiasta isomummoaan. Myös toisen pojan vantaalaisen ostajan lapsuudenkodissa on vanha Reppuli. Vain toinen poika menee Hartolan kuninkaaksi uudelle Reppuli-omistajalle. Odotan innolla tulevaisuudessa pentutapaamista, johon voin kutsua mukaan monta sukupolvea alenevaa emälinjaa!
Huiskin pentue

Jatkosuunnitelmia
Maalis-huhtikuussa on tarkoitus astuttaa Nennikka Irgai ”Mocca” Ikihipin Kapteeni Valkosella ”Kaamos”. Tästä tulee toinen kimppapentue sisareni kanssa. Pennut rekisteröidään Nennikka kennelin nimiin, mutta minä hoidan pentueen, sillä Mocca asuu Mäntsälässä ja kaikki sujuu siten helpommin.

Heinäkuussa

Talvi meni Huiskin pentujen jälkeen hiljaiselossa tulevia juoksuja odotellessa.

Sitten alkoikin tapahtua! Ei tullut Mocan juoksua maaliskuussa, mutta huhtikuun alkupuolella tuli odotetusti Kielan juoksu ja astutukset Sulevilla menivät todella mallikkaasti. Kolmena päivänä nuoripari oli nalkissa yhteensä viisi kertaa.

Ja kolme viikkoa myöhemmin alkoikin sitten Mocan juoksu! Vappuna juhlittiin astutusten merkeissä ja Kaamos sai myös heilastella kolmena päivänä samoin viisi kertaa...

Jos astutukset menivätkin hienosti, samaa ei voi sanoa synnytyksistä!

9.6.2019 Reppulin Amandil ”Sulevi” & Reppulin Uineniel ”Kiela”

Hain Kielan meille sunnuntaina ja arvioin mahan kokoa katsellessa, että viisi-kuusi pentua on odotettavissa. Synnytys käynnistyi viikon kuluttua maanantaina ja kaksi pentu syntyi helposti. Sitten supistukset loppuivat ja Kiela kävi nukkumaan kuin olisi päättänyt, että se oli nyt tässä. Mahassa tuntui kuitenkin pentuja ja niinpä ryhdyin soittelemaan eläinlääkäreille. Kiirettä tuntui olevan kesämaanantaina joka puolella, mutta vihdoin pääsin Järvenpäähän.

Röntgenissä näkyi kolme pentua ja ultra osoitti yhden pennun sydämen sykkeen hitaaksi. Synnytyskanavassa oli tulossa jo yksi pentu perätilassa. Synnytystä yritettiin vauhdittaa oksitosiinillä ja kalkilla, mutta lopulta jouduttiin leikkaamaan. Kaikki kolme pentua saatiin elossa ulos, myös se kanavassa jumittanut. Kaikki pennut ovat mustia brindlemerkein! Isä-Sulevin parkkiväritys jäi geeneihin mukaan piiloon ja saattaa putkahtaa sieltä esiin sopivan yhdistelmän kohdalla.

Kiela toipui leikkauksesta todella nopeasti ja hoitaa kolmea poikaa ja kahta tyttöä hienosti. Toinen tytöistä menee Kielan perheeseen ja toinen Muonioon täyttämään syksyllä kuolleen Reppulin jättämää aukkoa. Yksi pojista matkustaa Sveitsiin Alpeille, yksi Espooseen ja yksi Pirkkalaan lohduttamaan myös äskettäin Reppulin menettänyttä perhettä. Koska asuinpaikkojen hajonta on Muoniosta Sveitsiin, ei pentuetapaamisen järjestäminen tule olemaan helppoa!
Kielan viisikko

2.7.2019 Ikihipin Kapteeni Valkonen ”Kaamos” & Nennikka Irgái ”Mocca”
Kun Kielan pennut olivat kaksiviikkoisia, hain Mocan odottelemaan synnytystään. Edellinen synnytys vajaa kolme vuotta sitten meni sujuvasti ja helposti. Samaa odotin tietysti nytkin.

Kun ensimmäisestä astumisesta oli kulunut 62 vuorokautta, Mocan synnytys käynnistyi. Pentuvesi tuli aamulla puoli yhdeksältä, mutta supistuksia ei kuulunut. Kahden tunnin odottelun ja kävelyttämisen jälkeen tein sisätutkimuksen ja synnytyskanava oli auki, mutta pentua ei tuntunut synnytyskanavassa. Pääsin heti Saaren klinikalle ja siellä saimme oksitosiineilla syntymään kolme pentua, mutta ultrassa näkyvät kaksi pentua olivat niin kaukana kohdunsarvissa, että tässäkin tapauksessa päädyttiin leikkaukseen.

Kaksi mustaa poikaa tuotiin leikkaussalista ja niiden tilanne näytti todella toivottomalta. Herätystipat oli annettu ja elvytystä tehtiin rivakasti. Kumpikin pentu oli täysin velttona, haukkiloi henkeä harvakseltan ja sydän löi. Pitkän hieronnan jälkeen kumpikin äänteli, mutta heti hieronnan loputtua, vaikenivat. Hierontaa jatkettiin lämpöpullon päällä... Toinen pentu alkoi hieman liikuttaa jalkojaan ja teki muutaman imuliikkeen pikkusormeen, mutta ei reagoinut tissiin. Toisen kohdalla päädyttiin lopulta nukutukseen, kun mitään toipumisen merkkiä ei tullut.

Raskain mielin, jännittyneenä lähdin kotimatkalle neljän pennun kanssa tietämättä, olisiko elvytetty pentu enää elossa puolen tunnin kuluttua. Se oli elossa, jopa hieman enemmän liikkuvana. Kiireesti laitoin kaikki pentulaatikkoon ja menin lypsämään Kielalta maitoa. Se oli vastikään imettänyt omat kolmeviikkoiset, joten suuren työn jälkeen sain millin maitoa kuppiin. Ruiskutin arvokkaan maidon varovasti velton pennun suuhun ja se heräsi tajuamaan, että sitä pitää saada lisää! Se rupesi imemään emän nisää! Illan mittaan sain lypsettyä Kielasta vielä kerran 1,5 milliä ja toisen kerran millin. Näin pentu virkosi ja siitä tuli tosi ponteva poika!

Mutta eiväthän ongelmat vielä tähän päättyneet. Mocalla olivat utareet olleet aivan täynnä ja maitoa tuli runsaasti kolmen ensimmäisen pennun syntyessä ja imiessä emää klinikalla. Mutta leikkauksen seurauksena maidontuotanto lähes lakkasi. Pentujen paino laski ensimmäisen vuorokauden aikana, mikä on normaalia. Mutta maitoa tuli niin vahän, että painot eivät ruvenneet nousemaan, vaan junnasivat aivan paikallaan. Siispä kahden päivän herutuksen jälkeen jouduin soittamaan eläinlääkärille ja pyytämään Primperan-reseptin, että saisin maidontuotannon taas toimimaan. Pillerit tehosivat, maito lähti liikkeelle ja pennut alkoivat kasvaa.

Nyt laatikossa tuhisee parkkidomino Nennikka Prinsessa, joka menee sisareni sijoituskoiraksi Jyväskylään ja jatkaa parin - kolmen vuoden kuluttua yhtä Nennikka-linjaa. Mustadomino tyttö menee Vantaalle. Poikien kohdalla onkin sitten jännitettävää. Koska Mocca on DM-kantaja, se on voinut periyttää jälkeläisilleen virhegeenin. DM tarkoittaa degenerative myelopatiaa eli selkäydinrappeumaa. Kantaja itsessään ei sairastu, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää, ettei synny sairausalttiita pentuja. Sveitsiin halutaan tästä yhdistelmästä DM-terveeksi testattu uros siitoskoiraksi. Niinpä pennuista otetaan sirutuksen jälkeen poskisolunäyte ja lähetetään Floridaan GenSolin laboratorioon tutkittavaksi. Testin tulosten perusteella sitten voidaan päättää, kumpi pojista lähtee Sveitsiin vai lähteekö kumpikaan...
Mocan nelikko

Seuraava astutus jo suoritettu!
Kaiken tämän pentuhässäkän lisäksi Aava, Reppulin Pelennor, yllätti ja aloitti juoksunsa, vaikka sen piti alkaa vasta elokuulla. Niinpä sekin piti hakea seurantaan ja kun oikea aika oli käsillä, saapui Frodo, Reppulin Soronto, astumisreissulle. Pihalla lempi leiskui ja nyt odotetaan uusia Reppuleita syyskuun ensimmäisen viikon lopulla. Toivottavasti se synnytys menee helpommin kuin nämä viimeiset!

Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu