Maaliskuussa
Alkuvuosi on ollut hiljaiseloa Ronjan pentujen lähdettyä tammikuun puolivälissä omiin koteihinsa.
Kaksi poikaa oli kuitenkin riistanvärisiä ja yhdestä tuli raitatassu emänsä tyyliin. Pojat jäivät etelään: Helsinkiin, Tuusulaan ja lähin kymmenen kilometrin päähän Nummisiin.
Kaikki narttupenut löysivät omat paikkansa Oulusta sukulaisten ja kasvattajien perheisiin. Yksi meni pentueen isän kasvattajalle (on myös veljentytär), yksi pentueen isoisän kasvattajalle ja yksi oman serkkuni tyttärelle. Suunnitelmissa on saada jatkoa ainakin kahdesta tytöstä!
Pitkällistä odotusta
Olin lupautunut pennuttamaan Millanun Näpösen ja sulhaseksi olin valinnut Pikkuketun Revontulen, Raikun. Nöpön omistaja arvioi juoksun tulevan joulukuun puoliväissä ja niinpä kävimme tutustumassa tulevaan sulhoon itsenäisyyspäivän tienoilla. Pari vaikutti taustoiltaan ja kooltaan todella hienolta yhdistelmältä, joten jäimme odottelemaan juoksua.
Viikot kuluivat ja muuttuivat kuukausiksi. Vasta helmikuun puolivälissä tuli viesti Nöpön juoksun vihdoinkin alkaneen. Suurin toivein menimme Raikun luo. Nöpö oli suosiollinen, mutta Raikua ei astuminen kiinnostanut. Ei seuraavana, eikä sitä seuraavanakaan päivänä. Muutaman kerran Raiku muodon vuoksi nousi Nöpön selkään ilman kunnon yritystä. Oliko Nöpön kiimatuoksu liian laimeaa vai mikä lie ollut syynä.
Neljännen päivän Raiku-vierailun jälkeen ajoin nuoren Reppulin Emyn-Duirin, Sasun luo. Nöpön suosiollinen käytös jatkui ja muutaman kerran olimme varmoja astumisen onnistumisesta, mutta sitten Sasu vilkaisi emäntäänsä ja laskeutui pois. Sain Sasun meille kosioretkelle ja sama käyttäytyminen jatkui. Kun astuminen oli lähes valmis, Sasu katsoi minua ja keskeytti. Lopulta annoin pariskunnan olla keskenään ilman mitään häiriötekijöitä pari yötä. Todettua astumista en nähnyt ja jos pentuja tulee, on se kaikki bonusta monen päivän yrittämisen jälkeen.
Olin valmis myös kaksoisatutukseen ja poikkesin koirien palautusmatkan aikana vanhemman, jo yhden pentueen astuneen uroksen luona, mutta Nöpön juoksu oli jo siinä vaiheessa ohi ja se rupesi murisemaan vanhalle herralle.
Nyt sitten odotetaan ja ihmetellään, sattuisiko pentuja tulemaan huhtikuun puolivälissä.
Myös Huiskin, Reppulin Ailinelin juoksua odotettiin joulukuussa, mutta sitäkin odotetaan edelleen.
Elokuun puoliväli
Tietokoneongelmat ovat viivästyttäneet päivityksiä, mutta nyt on uusi kone ja hommat taas sujuvat.
Nöpölle tuli pentuja, viisi hyvin samanväristä, mustaa merkein olevaa pötkylää. Kaksi urosta ja kolme narttua.
Synnytykseen jouduimme hakemaan vauhtia Saaren klinikalta ja oksitosiinipiikin avulla ensimmäinen syntyi, poika. Tietojen kirjaamisen ja laskutuksen hoitamisen aikana syntyi vielä kaksi tyttöä ja opiskelijoiden ultrauksen mukaan siinä olivatkin sitten kaikki.
Kotimatkalla ihmettelin Nöpön emännälle, miten olin voinut arvioida tulevien pentujen määrän niin väärin. Olin ennustanut, että neljä - viisi pentua tulee.
Kun pääsimme kotiin ja saimme Nöpön pentuineen laatikkoon, alkoi Nöpö supistella. Kokeilin ja tunsin pennun olevan tulossa! Siis ultrasta huolimatta saimme lisää. Eikä tarvinnut pitkään odotella, kun viideskin syntyi. Että se siitä ultraamisesta...
Nöpö oli todella hyvä emä, se hoiti pentunsa mallikelpoisesti. Yksi ongelma kuitenkin tuli ulkoiluun liittyen. Nöpö on aivan hulluna lintujen perään. Se haukkuu jokaisen lentävän. Meillä on kanoja ja ne olivat tietysti päivisin ulkona tarhassaan. Nöpöä ei voinut päästää lainkaan vapaaksi pihalle, sillä se halusi heti jahdata kanoja. Niinpä pentujen kanssa leikkiminen oli hieman hankalaa pitkässä hihnassa.
Uudet kotinsa pennut saivat hauskasti: yksi poika meni Ristiinan kirrkonkylään mökkikuntaani, yksi tyttö Mäntsälän kirkolle kotikuntaani, joten niitä pääsen näkemään usein. Yksi tyttö meni sijoitukseen Kouvolaan, perheeseen, jonka äidin lapsuudenkotiin hankittiin ensimmäinen Reppuli jo 25 vuotta sitten ja pentu on nyt suvun viides Reppuli! Viimeinen tyttö matkasi Joroisiin ja toinen poika Porvooseen täyttämään poisnukkuneen paimensukuisen jättämän aukon.
WhatsApp-ryhmässä ovat kuulumiset ja kuvat lennelleet kesän mittaan tiuhaan tahtiin, joten kaikki pysyvät hyvin ajantasalla pentujen kehityksen ja kasvun suhteen. Pentue on hyvin tasainen ja kaikki ovat niin Nöpö-emän näköisiä!
Nöpön katras
Uusia suunnitelmia
Olin saanut luvan teettää kolmannen pentueen Hillalla (Re Car-Indis), sillä olin niin tyytyväinen aikaisempiin pentueisiin. Emäntä arvioi juoksun tulevan kesäkuussa, mikä sopi todella hienosti minun aikatauluuni, koska Taru (Re Ulairi) jäi tyhäksi eikä kesäpentuja tullutkaan.
Mutta ei tullut Hillalle juoksua kesäkuussa, eikä heinäkuussakaan.
Elokuun alussa sain sitten vihdoin odotetun viestin Hillan juoksun alkamisesta. Ilmoitin heti valitun uroksen (12v) omistajalle, että astutus on reilun viikon päästä. Vastausviesti olikin todella surulinen, uros oli kuollut kesällä. Ilmeisesti sydän petti kovien helteiden takia.
Seuraava vaihtoehto oli Pikkuketun Revontuli, Raiku, jolla olin jo talvella yrittänyt astuttaa sekä Nöpöä että Tarua. Nyt olin varautunut keinosiemennykseen.
Kun hain Hillan torstai-iltana meille, se asettui heti valmiiseen astutusasentoon vanhan Welu-herran eteen! Juoksu oli olmeisesti alkanut jo havaittua aikaisemmin. Niinpä ajoin saman tien hakemaan Raikun, joka oli todella innokas ja yritti astua, mutta ei mennyt loppuun saakka. Perjantaiaamuna ryhdyin kartoittamaan keinosiemennyspaikkaa.
Pääkaupunkiseudulla on vain kaksi keinosiemennyksiä tekevää eläinlääkäriasemaa ja toisen progesteroni-laite oli rikki. Siispä Opaskoirakoulun yhteydessä toimiva laboratorio oli ainoa mahdollinen. Sain ajan ja testin tulos näytti, että on vielä liian aikaista. Uusi testi maanantaina ja silloin mahdollinen siemennys. Ajoin Helsinkiin käymään nuoren uroksen luona, sillä olin päättänyt varmuuden vuoksi tehdä kaksoisastutuksen. No, olihan se liian aikaista myös nuorelle urokselle eli astumista ei tapahtunut.
Maanantaiaamuna progesteroni oli siinä mallissa, että siemennys sovittiin tiistaiaamuksi. Kaikki sujui mallikkaasti ja eläinlääkäri ruiskutti Hillan kohtuun hyvin eläväisiä Raikun siittiöitä.
Kun illalla palautin Hillan kotiinsa, poikkesin nuoren Affen (Eidalun Affetuoso) luona uudemman kerran ja nythän astuminen sujui.
Lokakuun puolivälissä näemme, tuleeko meille pentuja ja geenitesti ajallaan varmistaa pentujen isän, onnistuinko saamaan isän molemmista ensikertalaisista vai vain toisesta.
Jatkosuunnitelmia
Seuraavia pentueita olin jo suunnitellut syksylle, mutta suunnitelmat tuntuvat muuttuvan koko ajan.
Odotin Kielan (Re Uineniel) juoksua myöhemmin syksyllä, mutta sepä aloittikin juuri samaan aikaan kuin Hilla ja pari päivää myöhemmin sain tiedon Aavan (Re Pelennor) juoksun alkamisesta. Nämä nuoremmat siirtyivat suosiolla seuraavasta juoksusta astutettaviksi, sillä Hilla vanhimpana meni etusijalle ja useampia pentueita en voinut samaan aikaan ottaa.
Talvella epäonnistuneiden astutusten johdosta seuraavaan juoksuun siirtyivät sekä Taru (Re Ulairi) että Huiski (Re Ailinel), niiden juoksujen pitäisi tulla syys-lokakuussa. Katsotaan, miten hyvin ennusteet toteutuvat!
Syyskuun alku
Suunnitelmat muuttivat! Kun olin siirtänyt Hillan kanssa samaan aikaan juoksussa olleiden astutukset, sainkin reilua viikkoa myöhemmin tarjouksen pennuttaa Ruska (Eidalun Grazioso), Affen sisko! Laskin, että pentujen väliä tulisi kaksi viikkoa! No, mikä ettei!
Isäksi valikoitui Maltti (Re Ulbar), musta, komearaaminen uros. Kun olin hakemassa pariskuntaa Helsingistä ja ajelemassa Kehä ykköstä, huomasin takakontissa tapahtuvan jotakin ja niinhän Maltti nuoruuden innolla astui Ruskan heti! Siinä sitten ajelin moottoritietä Mäntsälään koirat nalkissa makoillen. Lemmenloma jatkui kaksi päivää... Kun homma on onnistuakseen, se onnistuu liikkuvassa autossakin!
Marraskuu
Jännitystä, jännitystä!
11.10.2018 Pikkuketun Revontuli ”Raiku” & Reppulin Car-Indis ”Hilla”
Olin varannut jo kesäkuussa matkan Madeiralle pojanpojan syyslomaviikolle ja kuinka ollakaan, Hillan synnytyksen aika oli juuri noihin aikoihin. Hilla on ollut lyhytkantoinen edellisissa pennutuksissa, mutta jokainen raskaus on erilainen. Niinpä hälytin vanhoja kasvattajakollegoja avustusringiksi, jos joutuisin jättämään odottavan toisten hoiviin.
Mutta Hilla oli vieläkin nopeampi kolmannella kerrallaan. Tasan 58 vuorokautta keinosiemnnyksestä ja Hilla synnytti torstaiaamuna neljä urosta ja kaksi narttua. Kaikki sujui helposti, nopeasti ja siististi. Saatoin huokaista helpotuksesta ja ilmoittaa varajengille, ettei heitä tarvittukaan. Minulle jäi monta päivää aikaa valmistautua maanantaiaamuna lähtevälle lennolle!
Ystävällinen naapuri oli mieheni apuna viikon ajan ulkoiluttamassa ja ruokkimassa Hillaa ja seuraamassa, että pennuilla oli kaikki hyvin.
Kaikki pennut ovat mustia – mustia merkein tai tummia riistoja. Niinpä värigenetiikan mukaan ne ovat Raikun pentuja, sillä Affen kanssa olisi tullut parkkeja. Toki Raikunkin takaa olisi voinut tulla parkki geeni. Pentujen sirutuksen jälkeen pennuista, emästä ja isäehdokkaista otetaan joka tapauksessa poskisolunäytteet ja varmistetaan polveutuminen virallisesti geenitestillä.
Hillan kuusikko
27.10.2018 Reppulin Ulbar ”Maltti” & Eidalun Grazioso ”Ruska”
Madeiran matka oli takana ja Ruska tuotiin meille heti seuraavana päivänä, tiistaina. Laitoin pentulaatikon valmiiksi vierashuoneeseen ja Ruska kotiutui astutusreissulta tuttuun paikkaan hienosti. Ruska on ollut aina hyvin nirsosyömäinen. Yritin tarjota erilaisia herkkuja ja jonkin verran sainkin sen syömään. Synnytyksen käynnistymisessä yksi merkki on syönnin lopettaminen, mutta Ruskan kohdalla siitä ei ollut apua nirsoilun johdosta. Niinpä seurasin tarkemmin lämmön laskua...
Perjantai-iltana lämpö oli 37,1 ja pääsin ilmoittamaan taustajoukoille synnytyksen lähestyvän. En uskaltanut lähteä lauantaina PLSn luennolle ja syyskokoukseen. Päivä kului avautumisen seuraamisessa välillä ulkoillen.
Illalla käytin Ruskan pissalla ja vein vierashuoneeseen. Kävin hoitamassa kanat yöpuulle, lenkittämässä pikaisesti Hillan ja antamassa sille ruuan. Kun palasin vierashuoneeseen, oli Ruska sängyssä ja ensimmäinen pentu juuri syntyneenä, vielä kalvoissa emän hännän alla! Siinä kiireesti pentu laatikkoon ja emä perässä. Seuraavat pennut syntyivätkin sitten oikeaan paikkaan! Mutta pyykkiä kertyi kiitettävä määrä – sängynpeite, täkki, lakanat ja petauspatjan kuori...
Ensimmäisenä syntynyt oli musta poika, seuraavaksi syntyi parkki poika ja sitten vielä kaksi tummaa parkkia, poikia nekin! Lopuksi vaalea parkkidomino – poika! Ruska sai kokonaista viisi poikaa (isoja pötkylöitä 390-454 grammaa), joita hoitaa hyvin huolella kääriytyen kerälle niiden ympärille.
Ruskan viisikko
Joulukuun loppu
Vipinää ja touhua riitti kahden pentueen kanssa! Pennonostajien käynnit, pentujen sirutukset, Hillan pentujen ja vanhempien polveutumistestien näytteiden otot, rokotukset ja samalla pentutarkastukset vaativat aikamoisia järjestelyjä ja aikataulutuksia. Oman pienen ylimääräisen eläinlääkärikeikan aiheutti Hillan utaretulehdus, kun pennut olivat kuuden viikon ikäisiä. No, siitäkin selvittiin antibioottikuurilla ja kipulääkkeillä.
Vaikka kahdessa pentueessa oli yhteensä yhdeksän urosta ja vain kaksi narttua, niin hienosti kaikille löytyi oma koti. Pisimmille matkustivat Hillan poika Outokumpuun ja Ruskan poika Savonlinnaan. Muut hajasijoittuivat lähemmäs Etelä-Suomeen...
Eidalun Affetuoso ”Affe” & Reppulin Ailinel ”Huiski”
Hiihtoloman aikaan ohi livahtaneen juoksun takia Huiskin astutus siirtyi seuraavaan juoksuun ja se tuli tietysti juuri pahimpaan pentuhässäkkään. Hain Huiskin meille heti juoksun alettua, ettei vaan menisi uudelleen ohi.
Koska Affelle ei hienosti hoidetusta astumisesta huolimatta tullut pentuja Hillan kaksoisastutuksen yhteydessä, päätin toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani ja astuttaa Huiskin Affella. Siinä sitten ajelin Helsinkiin Huiskin kanssa Affen luo, ei astunut. Sain Affen meille, yritystä ja kisailua oli. Huiski oli innokas, seisoi ja kosiskeli. Affe kävi selässä, intoa oli, ehkä vahän liikaakin. Olimme sisällä työhuoneessa, olimme ulkona pihalla, olimme metsälenkillä. Kolme kertaa Affe oli aivan nalkkiin menossa, mutta Huiski otti pienen askeleen... Pitkiä aikoja koirat saivat olla keskenään työhuoneessa, kun hoidin muita koti- ja pentuhommia. Lähes viikon verran pariskunta sai touhuta milloin valvottuna, milloin keskenään. Välillä vein Affen kotiinsa lepäämään ja sitten taas jatkettiin.
Joulun alla kävin katsomassa Huiskia, kun astutusreissusta oli reilut viisi viikkoa ja suureksi iloksemme Huiskin maha oli selvästi pönäköitynyt ja nisät kasvaneet. Pentuja sittenkin tulossa tammikuun puolivälin paikkeilla!
Liehkun Kulosavu ”Junnu” & Reppulin Ulairi ”Taru”
Tarua olin yrittänyt huhtikuussa astuttaa Raikulla, onnistumatta. Nyt kun Raiku oli saanut keinosiemennyksellä Hillan kanssa pennut, tarvitsin Tarulle toisen parin.
Junnu täytti 11-vuotta kesäkuussa, eikä sillä ole vielä pentuja. Useampia narttuja on vuosien mittaan käytetty Junnun luona, mutta aina astumiset ovat syystä tai toisesta jääneet onnistumatta. Nyt päätin turvautua keinosiemennykseen tämänkin parin kanssa.
Odottelin tietoa Tarun juoksusta ja jännäsin, että tuurillani juoksu ajoittuu varmasti niin, että siemennys olisi jouluna. Kun ilmoitus juoksun alkamisesta tuli, laskin, että ennätämme siemennykseen juuri ennen joulua. Hain Tarun kuusi päivää juoksutippojen ilmestymisen jälkeen ja oli jo varannut progesteronitestin seuraavalle päivälle. Kun teinTarulle ”serlatestin”, tajusin, että juoksu on alkanut jo paljon aikaisemmin ja soitin heti Junnun emännälle, että käyn noutamassa sen samalla reissulla valmiiksi meille. Työhuoneessa Junnu oli hyvin innokas ja Taru kuitenkin vielä suostuvainen.
Progesteronitesti näytti, että juoksu oli jo lähes ohi! Ajoin heti molempien koirien kanssa Opaskoirakoulun klinikalle. Junnulla oli aivan upea määrä vilkkaasti liikkuvia siittiöitä, mutta 95% korkeasta iästä johtuen vajaasti kehittyneitä. Kuitenkin siemennys tehtiin ja nyt jännätään, löysivätkö kunnolliset siittiöt perille!
