2018

Maaliskuussa

Alkuvuosi on ollut hiljaiseloa Ronjan pentujen lähdettyä tammikuun puolivälissä omiin koteihinsa. Kaksi poikaa oli kuitenkin riistanvärisiä ja yhdestä tuli raitatassu emänsä tyyliin. Pojat jäivät etelään: Helsinkiin, Tuusulaan ja lähin kymmenen kilometrin päähän Nummisiin.

Kaikki narttupenut löysivät omat paikkansa Oulusta sukulaisten ja kasvattajien perheisiin. Yksi meni pentueen isän kasvattajalle (on myös veljentytär), yksi pentueen isoisän kasvattajalle ja yksi oman serkkuni tyttärelle. Suunnitelmissa on saada jatkoa ainakin kahdesta tytöstä!

Pitkällistä odotusta

Olin lupautunut pennuttamaan Millanun Näpösen ja sulhaseksi olin valinnut Pikkuketun Revontulen, Raikun. Nöpön omistaja arvioi juoksun tulevan joulukuun puoliväissä ja niinpä kävimme tutustumassa tulevaan sulhoon itsenäisyyspäivän tienoilla. Pari vaikutti taustoiltaan ja kooltaan todella hienolta yhdistelmältä, joten jäimme odottelemaan juoksua.
Viikot kuluivat ja muuttuivat kuukausiksi. Vasta helmikuun puolivälissä tuli viesti Nöpön juoksun vihdoinkin alkaneen. Suurin toivein menimme Raikun luo. Nöpö oli suosiollinen, mutta Raikua ei astuminen kiinnostanut. Ei seuraavana, eikä sitä seuraavanakaan päivänä. Muutaman kerran Raiku muodon vuoksi nousi Nöpön selkään ilman kunnon yritystä. Oliko Nöpön kiimatuoksu liian laimeaa vai mikä lie ollut syynä.
Neljännen päivän Raiku-vierailun jälkeen ajoin nuoren Reppulin Emyn-Duirin, Sasun luo. Nöpön suosiollinen käytös jatkui ja muutaman kerran olimme varmoja astumisen onnistumisesta, mutta sitten Sasu vilkaisi emäntäänsä ja laskeutui pois. Sain Sasun meille kosioretkelle ja sama käyttäytyminen jatkui. Kun astuminen oli lähes valmis, Sasu katsoi minua ja keskeytti. Lopulta annoin pariskunnan olla keskenään ilman mitään häiriötekijöitä pari yötä. Todettua astumista en nähnyt ja jos pentuja tulee, on se kaikki bonusta monen päivän yrittämisen jälkeen.
Olin valmis myös kaksoisatutukseen ja poikkesin koirien palautusmatkan aikana vanhemman, jo yhden pentueen astuneen uroksen luona, mutta Nöpön juoksu oli jo siinä vaiheessa ohi ja se rupesi murisemaan vanhalle herralle.
Nyt sitten odotetaan ja ihmetellään, sattuisiko pentuja tulemaan huhtikuun puolivälissä.
Myös Huiskin, Reppulin Ailinelin juoksua odotettiin joulukuussa, mutta sitäkin odotetaan edelleen.

Elokuun puoliväli

Tietokoneongelmat ovat viivästyttäneet päivityksiä, mutta nyt on uusi kone ja hommat taas sujuvat.

Nöpölle tuli pentuja, viisi hyvin samanväristä, mustaa merkein olevaa pötkylää. Kaksi urosta ja kolme narttua.
Synnytykseen jouduimme hakemaan vauhtia Saaren klinikalta ja oksitosiinipiikin avulla ensimmäinen syntyi, poika. Tietojen kirjaamisen ja laskutuksen hoitamisen aikana syntyi vielä kaksi tyttöä ja opiskelijoiden ultrauksen mukaan siinä olivatkin sitten kaikki.
Kotimatkalla ihmettelin Nöpön emännälle, miten olin voinut arvioida tulevien pentujen määrän niin väärin. Olin ennustanut, että neljä - viisi pentua tulee.
Kun pääsimme kotiin ja saimme Nöpön pentuineen laatikkoon, alkoi Nöpö supistella. Kokeilin ja tunsin pennun olevan tulossa! Siis ultrasta huolimatta saimme lisää. Eikä tarvinnut pitkään odotella, kun viideskin syntyi. Että se siitä ultraamisesta...

Nöpö oli todella hyvä emä, se hoiti pentunsa mallikelpoisesti. Yksi ongelma kuitenkin tuli ulkoiluun liittyen. Nöpö on aivan hulluna lintujen perään. Se haukkuu jokaisen lentävän. Meillä on kanoja ja ne olivat tietysti päivisin ulkona tarhassaan. Nöpöä ei voinut päästää lainkaan vapaaksi pihalle, sillä se halusi heti jahdata kanoja. Niinpä pentujen kanssa leikkiminen oli hieman hankalaa pitkässä hihnassa.

Uudet kotinsa pennut saivat hauskasti: yksi poika meni Ristiinan kirrkonkylään mökkikuntaani, yksi tyttö Mäntsälän kirkolle kotikuntaani, joten niitä pääsen näkemään usein. Yksi tyttö meni sijoitukseen Kouvolaan, perheeseen, jonka äidin lapsuudenkotiin hankittiin ensimmäinen Reppuli jo 25 vuotta sitten ja pentu on nyt suvun viides Reppuli! Viimeinen tyttö matkasi Joroisiin ja toinen poika Porvooseen täyttämään poisnukkuneen paimensukuisen jättämän aukon.

WhatsApp-ryhmässä ovat kuulumiset ja kuvat lennelleet kesän mittaan tiuhaan tahtiin, joten kaikki pysyvät hyvin ajantasalla pentujen kehityksen ja kasvun suhteen. Pentue on hyvin tasainen ja kaikki ovat niin Nöpö-emän näköisiä!

Nöpön katras

Uusia suunnitelmia

Olin saanut luvan teettää kolmannen pentueen Hillalla (Re Car-Indis), sillä olin niin tyytyväinen aikaisempiin pentueisiin. Emäntä arvioi juoksun tulevan kesäkuussa, mikä sopi todella hienosti minun aikatauluuni, koska Taru (Re Ulairi) jäi tyhäksi eikä kesäpentuja tullutkaan.

Mutta ei tullut Hillalle juoksua kesäkuussa, eikä heinäkuussakaan.
Elokuun alussa sain sitten vihdoin odotetun viestin Hillan juoksun alkamisesta. Ilmoitin heti valitun uroksen (12v) omistajalle, että astutus on reilun viikon päästä. Vastausviesti olikin todella surulinen, uros oli kuollut kesällä. Ilmeisesti sydän petti kovien helteiden takia.
Seuraava vaihtoehto oli Pikkuketun Revontuli, Raiku, jolla olin jo talvella yrittänyt astuttaa sekä Nöpöä että Tarua. Nyt olin varautunut keinosiemennykseen.

Kun hain Hillan torstai-iltana meille, se asettui heti valmiiseen astutusasentoon vanhan Welu-herran eteen! Juoksu oli olmeisesti alkanut jo havaittua aikaisemmin. Niinpä ajoin saman tien hakemaan Raikun, joka oli todella innokas ja yritti astua, mutta ei mennyt loppuun saakka. Perjantaiaamuna ryhdyin kartoittamaan keinosiemennyspaikkaa.

Pääkaupunkiseudulla on vain kaksi keinosiemennyksiä tekevää eläinlääkäriasemaa ja toisen progesteroni-laite oli rikki. Siispä Opaskoirakoulun yhteydessä toimiva laboratorio oli ainoa mahdollinen. Sain ajan ja testin tulos näytti, että on vielä liian aikaista. Uusi testi maanantaina ja silloin mahdollinen siemennys. Ajoin Helsinkiin käymään nuoren uroksen luona, sillä olin päättänyt varmuuden vuoksi tehdä kaksoisastutuksen. No, olihan se liian aikaista myös nuorelle urokselle eli astumista ei tapahtunut.

Maanantaiaamuna progesteroni oli siinä mallissa, että siemennys sovittiin tiistaiaamuksi. Kaikki sujui mallikkaasti ja eläinlääkäri ruiskutti Hillan kohtuun hyvin eläväisiä Raikun siittiöitä.

Kun illalla palautin Hillan kotiinsa, poikkesin nuoren Affen (Eidalun Affetuoso) luona uudemman kerran ja nythän astuminen sujui.

Lokakuun puolivälissä näemme, tuleeko meille pentuja ja geenitesti ajallaan varmistaa pentujen isän, onnistuinko saamaan isän molemmista ensikertalaisista vai vain toisesta.

Jatkosuunnitelmia
Seuraavia pentueita olin jo suunnitellut syksylle, mutta suunnitelmat tuntuvat muuttuvan koko ajan.
Odotin Kielan (Re Uineniel) juoksua myöhemmin syksyllä, mutta sepä aloittikin juuri samaan aikaan kuin Hilla ja pari päivää myöhemmin sain tiedon Aavan (Re Pelennor) juoksun alkamisesta. Nämä nuoremmat siirtyivat suosiolla seuraavasta juoksusta astutettaviksi, sillä Hilla vanhimpana meni etusijalle ja useampia pentueita en voinut samaan aikaan ottaa.

Talvella epäonnistuneiden astutusten johdosta seuraavaan juoksuun siirtyivät sekä Taru (Re Ulairi) että Huiski (Re Ailinel), niiden juoksujen pitäisi tulla syys-lokakuussa. Katsotaan, miten hyvin ennusteet toteutuvat!

Syyskuun alku

Suunnitelmat muuttivat! Kun olin siirtänyt Hillan kanssa samaan aikaan juoksussa olleiden astutukset, sainkin reilua viikkoa myöhemmin tarjouksen pennuttaa Ruska (Eidalun Grazioso), Affen sisko! Laskin, että pentujen väliä tulisi kaksi viikkoa! No, mikä ettei!

Isäksi valikoitui Maltti (Re Ulbar), musta, komearaaminen uros. Kun olin hakemassa pariskuntaa Helsingistä ja ajelemassa Kehä ykköstä, huomasin takakontissa tapahtuvan jotakin ja niinhän Maltti nuoruuden innolla astui Ruskan heti! Siinä sitten ajelin moottoritietä Mäntsälään koirat nalkissa makoillen. Lemmenloma jatkui kaksi päivää... Kun homma on onnistuakseen, se onnistuu liikkuvassa autossakin!

Marraskuu

Jännitystä, jännitystä!

11.10.2018 Pikkuketun Revontuli ”Raiku” & Reppulin Car-Indis ”Hilla” Olin varannut jo kesäkuussa matkan Madeiralle pojanpojan syyslomaviikolle ja kuinka ollakaan, Hillan synnytyksen aika oli juuri noihin aikoihin. Hilla on ollut lyhytkantoinen edellisissa pennutuksissa, mutta jokainen raskaus on erilainen. Niinpä hälytin vanhoja kasvattajakollegoja avustusringiksi, jos joutuisin jättämään odottavan toisten hoiviin.

Mutta Hilla oli vieläkin nopeampi kolmannella kerrallaan. Tasan 58 vuorokautta keinosiemnnyksestä ja Hilla synnytti torstaiaamuna neljä urosta ja kaksi narttua. Kaikki sujui helposti, nopeasti ja siististi. Saatoin huokaista helpotuksesta ja ilmoittaa varajengille, ettei heitä tarvittukaan. Minulle jäi monta päivää aikaa valmistautua maanantaiaamuna lähtevälle lennolle! Ystävällinen naapuri oli mieheni apuna viikon ajan ulkoiluttamassa ja ruokkimassa Hillaa ja seuraamassa, että pennuilla oli kaikki hyvin.

Kaikki pennut ovat mustia – mustia merkein tai tummia riistoja. Niinpä värigenetiikan mukaan ne ovat Raikun pentuja, sillä Affen kanssa olisi tullut parkkeja. Toki Raikunkin takaa olisi voinut tulla parkki geeni. Pentujen sirutuksen jälkeen pennuista, emästä ja isäehdokkaista otetaan joka tapauksessa poskisolunäytteet ja varmistetaan polveutuminen virallisesti geenitestillä.

Hillan kuusikko

27.10.2018 Reppulin Ulbar ”Maltti” & Eidalun Grazioso ”Ruska” Madeiran matka oli takana ja Ruska tuotiin meille heti seuraavana päivänä, tiistaina. Laitoin pentulaatikon valmiiksi vierashuoneeseen ja Ruska kotiutui astutusreissulta tuttuun paikkaan hienosti. Ruska on ollut aina hyvin nirsosyömäinen. Yritin tarjota erilaisia herkkuja ja jonkin verran sainkin sen syömään. Synnytyksen käynnistymisessä yksi merkki on syönnin lopettaminen, mutta Ruskan kohdalla siitä ei ollut apua nirsoilun johdosta. Niinpä seurasin tarkemmin lämmön laskua...

Perjantai-iltana lämpö oli 37,1 ja pääsin ilmoittamaan taustajoukoille synnytyksen lähestyvän. En uskaltanut lähteä lauantaina PLSn luennolle ja syyskokoukseen. Päivä kului avautumisen seuraamisessa välillä ulkoillen.

Illalla käytin Ruskan pissalla ja vein vierashuoneeseen. Kävin hoitamassa kanat yöpuulle, lenkittämässä pikaisesti Hillan ja antamassa sille ruuan. Kun palasin vierashuoneeseen, oli Ruska sängyssä ja ensimmäinen pentu juuri syntyneenä, vielä kalvoissa emän hännän alla! Siinä kiireesti pentu laatikkoon ja emä perässä. Seuraavat pennut syntyivätkin sitten oikeaan paikkaan! Mutta pyykkiä kertyi kiitettävä määrä – sängynpeite, täkki, lakanat ja petauspatjan kuori...

Ensimmäisenä syntynyt oli musta poika, seuraavaksi syntyi parkki poika ja sitten vielä kaksi tummaa parkkia, poikia nekin! Lopuksi vaalea parkkidomino – poika! Ruska sai kokonaista viisi poikaa (isoja pötkylöitä 390-454 grammaa), joita hoitaa hyvin huolella kääriytyen kerälle niiden ympärille.

Ruskan viisikko

Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu