2017

Tammikuussa

Niinhän siinä sitten kävi, että Namu (Reppulin Anarrima) aloitti juoksunsa juuri ennen vuodenvaihdetta ja jouduimme astutuspuuhiin.
Namu on iso narttu, sininen parkki, jonka turkki on hyvin paksu, mutta lyhyehkö. Urokseksi valikoitui vuosien mittaan yritettyjen vanhojen urosten jälkeen nuori, pienehkö parkki raitatassu Otso (Re Umarth), joka oli osoittanut kaksi kertaa aikaisemmin astumiskykynsä.

Namu ennätti juuri tammikuun 3. päivänä täyttää kahdeksan vuotta, joten tarvitsimme eläinääkärin todistuksen. Maanantaina kävimme perusteellisessa syynissä ja saimme todistuksen, jossa vakuutetaan, että kliinisen tutkimuksen perusteella ei ole mitään estettä astutukselle. Otsokin kävi silmätarkastuksen uusinnassa samoin maanantaina ja sai puhtaat paperit.

Jännitin kyllä suuresti, miten Namun kanssa onnistuu, mutta Otso oli maineensa veroinen. Kaksi reipasta astumista, tiistaina ja torstaina! Nyt odotetaan maaliskuun puoliväliä ja toista pentuetta helmikuussa syntyvän Hillan pentueen lisäksi!

Huhtikuussa

Hilla tuli viikkoa ennen laskettua aikaa, synnytti sujuvasti neljä pentua, kolme urosta ja lopulta yhden nartun. Uroksista kaksi on riistaparkkeja ja alkuun hyvin tasaisen mustasta pojasta kehittyi kaunis brindle-kuvioinen raitatassu. Ainokainen narttu on tasavärinen siniparkki ja jännitämme, tuleeko sille mitään merkkejä. Kaikki pennut menivät Itä-Helsinkiin, joten pentutapaamisten järjestämisen pitäisi sujua helposti!
Hillan toinen pentue

Vain muutamaa tuntia Hillan hienosti sujuneen synnytyksen jälkeen alkoivatkin talon ihmisten ongelmat: mieheni kaatui liukkaalla pihalla ja joutui kolmeksi viikoksi sairaalaan. Muutamaa päivää myöhemmin sairastuin itse influenssaan ja makasin kovassa kuumeessa kaksi viikkoa. Toipuminen kesti vielä pari viikkoa… Onneksi on hyvä naapuri, joka hoiti koirat – isot ja pienet – kissan, kanat ja vielä auttoi kuumepotilastakin!
Täytyy sanoa, että olin helpottunut, kun Namu jäi tyhjäksi, eikä lisää pentuja tullut siihen hässäkkään! Tietysti toisaalta harmittaa suunnattomasti, koska olin tehnyt niin paljon töitä useampana vuonna ja kaikki valui hukkaan. Nyt Namu saa jäädä rauhaan, emme enää yritä pennuttaa sitä.

Kesäkuussa

Suunnitelmia olin tietysti tehnyt pitkin talvea ja jännitin juoksujen alkua. Ja kyllähän niitä yllätyksiä tulikin aivan riittävästi: kerran vuodessa juoksun saanut narttu aloittikin tällä kertaa juoksunsa kahdeksan ja puolen kuukauden päästä edellisestä, siis aivan liian aikaisin astutussuunnitelmien suhteen. Se projekti siirtyi sitten loppuvuoteen…
Jonkin ajan päästä toinen narttu puolestaan aloitti juoksunsa hieman aikaisemmin kuin oli odotettu ja astutus ajoittui juuri ulkomaanmatkani ajaksi. Matkaani en voinut siirtää, joten jouduin jättämään astutushommat ystävien vastuulle. Kiireiset työt ja pitkät matkat aiheuttivat omat ongelmansa ja koirat joutuivat olemaan osan ajasta keskenään eikä varmaa tietoa astumisesta saatu.
Viikot kuluivat jännityksessä ja lopulta kuuden viikon jälkeen ultrassa näkyi ”ainakin kolme, mahdollisesti enemmän”!

Reppulin Ulbar ”Maltti” & Reppulin Bereth ”Saaga”

Hain Saagan meille keskiviikkona 31.5. ja jo torstaina se lakkasi syömästä ja lämpö laski. Perjantaina aamulla varhain sain soittaa Saagan emännälle, että pitäisi kiirettä ehtiäkseen synnytykseen mukaan, ensimmäinen syntyi juuri! Lopputuloksena oli yksi uros ja kolme narttua! Ja väritykset ovat odotuksen mukaiset: eri sävyisiä brindlesoopeleita (tai soopelibrindlejä) ja yksi musta tyttö, joka tulee saamaan brindlet merkit.
Narttuvarauksia oli odottamassa ja niille näyttääkin jo olevan kodit, mutta kevään valtavan urostarjonnan seurauksena poikien kysyntä on hiipunut ja tällä hetkellä tumma brindlepoika odottaa varaajaa.
Saagan pesue

Lokakuussa

Kesä meni Saagan pentueen kanssa sadetta pidellessä. Heinäkuun puoliväin jälkeen pennut matkasivat koteihinsa: Kaira pääsi emänsä seuraksi Laukkoskelle, kaksi siskoa - Hippu ja Ymmi - menivät Lahteen ja ainokainen poika Aapo Keravalle. Kaikki ovat sopivan lähellä pentutapaamisia ajatellen.

Laskeskelin, että seuraava astutus olisi loppuvuodesta, mutta jälleen kerran Ronja, Reppulin Ron-Durin, yllätti ja aloittikin juoksunsa jo syyskuun alkupuolella. Nyt oli edessä astutusmatka Ouluun!
Koska talvella lomareissuni takia en päässyt käyttämään Saagalle Remua, Tarinan Captain Panakaa, oli Ronja seuraava vaihtoehto Remulle.

Lähdin ajelemaan kohti Oulua aamukahvin jälkeen sunnuntaina 17.9. Ensimmäinen pysähdys oli Petäjävedellä sisareni luona. Siinä kahvitellessamme kävi ilmi, että myös yhdellä hänen nartuistaan oli juoksu parhaimmillaan ja hänen oli ollut tarkoitus astuttaa se, mutta uroksen omistaja olikin muuttanut työn perässä kauas Lapin perukoille. Ehdotin, että voisin ottaa nartun mukaani ja astuttaa myös sen Oulussa toisella Tarinan kasvatilla, joka sukutaustansa perusteella oli sopiva.

Niinpä lähdin jatkamaan kyydissäni kaksi juoksuista narttua. Matka kesti hieman suunniteltua pidempään (rengasrikko!), mutta kuitenkin ennätimme vielä illalla käydä Ronjan kanssa Remun luona. Innokas Remu ei oikein tiennyt, miten homma pitäisi hoitaa, mutta lopulta astuminen onnistui, tosin nalkki jäi parin minuutin mittaiseksi.

Maanantaina kävimme ensin sisareni nartun kanssa vanhan ja kokeneen Gumpen luona. Hilla oli hyvin tarjoavainen, mutta ei kuitenkaan antanut astua. Remu taas muisti selvästi edellisen illan harjoitukset ja Ronjan astuminen sujui hyvin ja nyt nalkki kesti seitsemän minuuttia!

Tiistaina Hilla oli ensin oikutteleva, mutta lopulta Gumpe valloitti sen ja astuminen sujui hienosti. Illan pimetessä kävimme vielä kolmannen kerran Ronjan kanssa Remun luona. Keskiviikkoamuna lähdin jo puoli seitsemän jälkeen huristelemaan kohti etelää, palautin Hillan Petäjävedelle ja Ronjan omaan kotiinsa Helsinkiin. Illan lähestyessä olin vihdoin kotona ja nyt odottelemme astutusreissun tuloksia.

Marraskuussa

Reppulin kennel 30v
Reppulin kennelin ensimmäinen pentue syntyi 3.11.1987 ja kolmenkymmenen vuoden merkkipaalun kunniaksi kutsuin nykyisiä ja entisiä Reppulin omistajia sekä muita ystäviäni koirakävelyille kahtena viikonloppuna lokuun lopussa ja marraskuun alussa.

Vaikka harmittavan monen sähköposti oli vuosien saatossa vaihtunut, enkä saanut kutsua perille, tuli kävelijöitä jokaiselle lenkille mukava joukko. Säätä joutuu jännittämään aina syksyisissä tapahtumissa, mutta pieni vesisadekaan ei porukoita hätkähdyttänyt.

Noin tunnin reitti kulki vaihtelevassa maastossa metsäpolkuja pitkin. Ensimmäisellä reissulla jouduimme muuttamaan reittiä, kun pari päivää aikaisemmin satanut lumi olikin sulanut ja puron vartta seuraileva polku oli tulvaveden peitossa. Viikkoa myöhemmin pääsimme kahdella seuraavalla kävelyllä nauttimaan puron solinasta tulvan laskettua.

Kymmenien ihmisten ja koirien kuvaaminen pitkässä letkassa metsäpolulla on hyvin haastavaa. Niinpä porukat kasaantuivat reissujen jälkeen pihalla yhteiskuvaan ja yritin napata kaikista osallistujista myös yksittäiskuvan.

Vanhin tapahtumiin saapunut oli heinäkuussa 17 vuotta täyttänyt Reppulin Ered-Lomin ”Ere”, joka kuitenkaan ei ollut maastossa mukana. Mutta lähes yhtä vanhat Reppulin Aranel ”Ralle” 16,5v ja Angervo ”Ansa” 16v sekä oma kotiurokseni War-Elurin ”Welu” kohta 15v menivät reitin yhtään letkan vauhtia hidastamatta. Nuorimmat osallistujat olivat kesällä syntyneen pentueen 4,5kk ikäiset Reppulin Cirion ”Aapo” ja Celos ”Kaira”.

Kuvakoosteeseen olisin halunnut ottaa tapahtumakuvien lisäksi kaikkien yksittäiskuvat tai ainakin esimerkit värikirjosta, mutta tyydyin kuitenkin ottamaan vain kolmen vanhimman ja yhden nuorimman kuvat. Muut kuvat saavat olla koneeni kansiossa selailtavissa...

Kuvaustuokion jälkeen koirat pantiin autoihin lepäämään ja ihmiset pääsivät kahvittelemaan, kertomaan kuulumisia ja tutustumaan toisiinsa.

Kiitos kaikille kävelyihin osallistuneille! Kiitos monista tuliaisista! Kiitos kuvista ja viesteistä teille, jotka ette päässet mukaan! Hyvää jatkoa kaikille!
Kävelyillä

22.11.2017 Tarinan Captain Panaka & Reppulin Ron-Durin

Odottavan aika on pitkä! Ja nyt sen sain todellakin kokea odottaessani Ronjan synnytystä. Vaikka tiedän, että jokainen astutus ja jokainen synnytys on erilainen, alkoi kärsivällisyyteni olla tiukilla. Olin hakenut Ronjan tiistaina, jolloin viimeisestä pika-astumisesta oli kahdeksan viikkoa. Mittailin lämpöä, se oli vakiona 37,8 loppuviikkoon asti. Sitten lämpö laski kolme kymmenystä ja oli 37,5 seuraavat päivät.
Ronja söi, ei ruvennut petaamaan, maha kasvoi.

Vihdoin maanantai-iltana ruokahalu väheni reilusti ja tiistaiaamuna lämpö oli 36,9! Päivän mittaan ei tapahtunut mitään, ei illallakaan. Yöllä Ronja läähätti valillä ja kävi pari kertaa kuopimassa pentulaatikossa, nukkui muuten. Oli jo 66. vuorokausi ensimmäisestä astumisesta, 64. viimeisestä. Päätin, että jos kahdeksaan mennessä ei tapahdu mitään, soitan Saaren klinikalle heti ajanvarauksen avautuessa.

Viiden jälkeen Ronja alkoi supistella, tasan kuudelta tuli pentuvesi ja vajaan kymmenen minuutin kuluttua syntyi ensimmäinen pentu, parkki tyttö! Lopputuoksena oli kolme urosta ja kolme narttua, painot 376-442g. Kaksi tytöistä on parkkeja ja yksi tyttö sekä kaikki pojat mustia, joista kehittyy varmaankin emänsä värisiä brindlejä raitatassuja. Kaikki meni lopulta hienosti ja Ronja hoitaa pentujaan huolellisesti ja antaumuksella, kuten edelliselläkin kerralla kolme vuotta sitten.
Ronja ja pennut

Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu