2016

Huhtikuun alussa

Alkuvuosi on mennyt odotellessa ja odotellessa. Ensin odotettiin Roosan juoksua, joka vihdoinkin alkoi tammikuun puolivälissä ja astutustouhuihin päästiin kuun lopulla. Sitten jännitin, koska Tarun (Re Ulairi) juoksu tulee, tuleeko piankin, vai mitä tapahtuu. No, tietysti kaikki menikin sitten päällekäin. Roosan synnytys ajoittui juuri pääsiäisen lopulle ja Tarun astutusaika myös pääsiäisviikolle. Pepen (Re Barad-Dur) porukka oli lähdössä pääsiäiseksi Keski-Suomeen mökille, joten pyysin, että Pepe jäisi meille naimalomalle.

Niinpä meillä oli samaan aikaan kolmen oman koiran kanssa kolme vierasta koiraa, ja kaiken huipuksi oma Sirukin aloitti Tarun kiiman innoittamana oman juoksunsa. Ovet olivat tiukasti lukossa, aidat keittiön aukoissa ja ulkoilutukset hihnoissa erilaisin ryhmittymin. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja Roosan synnytystä jouduttiin odottamaan jopa yli pääsiäisen.

29.3.2016 Reppulin Ang-Rod & Reppulin Brit-Hombar

Toisena pääsiäispäivänä, joka oli 63. kantovuorokausi ensimmäisestä astumisesta, Roosan lämpö laski ja tiistaina illansuussa Roosa synnyttikin helposti kuusi pentua. Ensimmäisenä syntyi 306 grammaa painava poika. Sitten tuli tyttö, pitkä ja laiha, vain 186g! Seuraavakin oli tyttö, 210g. Loput olivat poikia, 274, 276 ja 326 grammaa.

Pentuvettä oli todella runsaasti ja kaikki istukat jäivät sisään. Tällaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut. Joku istukka on voinut jäädä tulematta pennun mukana, mutta nyt jäivät kaikki. Roosalla oli tosi kovia jälkisupistuksia ja yksi istukka tulikin illan mittaan… Aamulla sain heti ajan Saaren klinikalle ja Roosalle määrättiin antibioottikuuri ehkäisemään kohtutulehdusta.

Nyt alkoi pienten tyttöjen seuranta, että ne saavat riittävästi maitoa. Molemmat olivat onneksi heti alusta alkaen topakoita imemään. Pienimmälle annoin lisäksi millin Puppyboosteria kolme kertaa vuorokaudessa kolmena päivänä. Aina, kun on mahdollista, otan isot pojat eri koppaan ja annan pienempien syödä itsensä kylläiseksi, ja nostelen sitten isot pojat kiskomaan loput maidot itseensä.

Kun pennut olivat syntyneet, lähetin 21 pentua kyselleelle sähköpostin ja kerroin, mitä oli tullut sekä tiedustelin, vieläkö pennunhankinta on ajankohtaista. Pari ilmoitti jo saaneensa pennun toisaalta, yksi ei vastannut lainkaan ja loput olivat kiinnostuneita edelleen. No, eihän kuudesta paljon jakamista ole, joten moni perhe joutui pettymään. Mutta oli todella ilahduttavaa, että hyvin moni sellainen, joka haki toista koiraa, ilmoitti jäävänsä odottamaan seuraavia pentuja ja antoi etusijan ensimmäistä koiraa hakevalle.
Roosan kuusi

Toukokuun loppu

Viisi Roosan pentueesta lähti omiin koteihinsa heti luovutusiän koittaessa, mutta yksi poika sovittiin haettavaksi reilua viikkoa myöhemmin. Sasu-poika oli mukana, kun kiiruhdin laittamaan mökkiä kesäkuntoon ennen seuraavan pentueen syntymistä. Hienosti pieni karvaturri matkasi autossa ja veneessä aivan uusiin ympyröihin. Matkaa edeltävänä iltana se oli saanut jo tutustua matkakumppaneihinsa, miniäni kahteen basenjiin. Mökkiviikonloppu sujui leikkien ja nukkuen.

Pakkastalvi oli mahdollistanut isojen motojen kuljettamisen saareen ja vuosikymmeniä luonnontilassa ollut metsä oli hoidettu, isot tukkipuut kaadettu ja tiheimmät männiköt harvennettu. Maasto oli täynnä oksia, latvuksia, isojen koneiden murjomia kantoja ja rankoja sekä leveitä ajouria. Yritimme löytää vanhoja tuttuja polkuja, mutta paria metriä pidempiä pätkiä ei enää ollut näkyvissä. Kannoin pientä koiraa suurimman osan matkaa, mutta väliin se kiipeili lyhyillä jaloillaan sisukkaasti moton pyörän urassa jumittuen sitten oksakasaan. Surullisin mielin totesimme, että vanhat kantarelli-, suppilovahvero- ja rouskupaikat on menetetty vuosikymmeniksi. Onneksi kallioiden liepeillä olevat mustikkamaat olivat säästyneet pahimmilta tuhoilta…

DM (Degenerative Myelopathia) eli etenevä selkäydinrappeuma oli meille tuntematon sairaus vielä pari vuotta sitten. Kun sairaus tuli tietoomme ja sen toteamiseksi on olemassa geenitesti, on myös paimensukuisia ryhdytty testaamaan. DM-kantajia on löytynyt yllättävän paljon ja juuri saamani testituloksen mukaan kasvattini Reppulin Lorgan on kantaja. Omistaja oli testauttanut narttu Reppulin Mindebin jo aikaisemmin ja myös se on kantaja. Kolme ja puoli vuotta sitten silloinen sijoituskoirani Mindeb astutettiin Lorganilla ja näin tietämättäni yhdistin kaksi DM-kantajaa. Syntyneistä seitsemästä pennusta todennäköisyyslaskennan mukaan 25% on terveitä, 50% kantajia ja 25% sairausalttiita, mikä tarkoittaa, ettei koira mahdollisesti koskaan sairastu. Tällä hetkellä ei ole tietoa, mikä aiheuttaa sairauden puhkeamisen 8-14 vuoden iässä. Tulen testaamaan kaikki pennut tästä pentueesta.

27.5.2016 Reppulin Barad-Dur & Reppulin Ulairi

Pari päivää mökkireissun jälkeen kävin hakemassa Tarun Tolkkisista. Pääsiäinen oli mennyt oikean astutusajankohdan odottelussa. Pepe oli kyllä jo innokas, mutta Taru osoitti hampaat irvessä, ettei sen selkään kannattanut yrittää ja kosiskelu muuttui pystypainiksi. Muutaman päivän päästä meno oli jo lupaavampaa, ja nyt toukokuun lopulla sainkin tuoda kotiini kauniisti pyöristyneen Tarun.

Tiistai-iltana Taru valitsi nukkumapaikakseen olohuoneen lattian palmun alla. Ruokahalu oli hyvin huono ja jouduin keksimään erilaisia herkkuja nappuloiden seuraksi. Torstaina Tarulle ei kelvannut mikään. Oli 59. vuorokausi ja lämpö oli aamulla 37,1. Illansuussa Taru alkoi kaivella mattoja kasaan makuuhuoneessa, joten majoituimme illalla pentuhuoneeseen.

Hieman ennen kolmea alkoivat supistukset ja tuli hieman pentuvettä. Lähetin tekstiviestin Tarun emännälle ja hän lähtikin heti ajelemaan meille. Synnytys eteni nopeasti ja kolme pentua ennätti syntyä ennen kuin kaimani ehti paikalle. Kahden pennun syntymän hän ennätti kuitenkin näkemään. Ensimmäisenä syntyi vaalea tyttö, sitten vaalea poika ja tumma poika. Loput olivatkin sitten tyttöjä, parkki ja tumma. Pennut olivat hyvin tasakokoisia 314-362 grammaisia ja heti tosi pontevia imemään. Arvelin aluksi, että tummista kehittyy riistanvärisiä, mutta pentujen kuivuttua ja luonnonvalossa tarkastellessa alkaa vaikuttaa siltä, että niistä voisikin tulla brindlejä! Vaaleat taitavat olla dominoita…?

Kun heti aamulla lähetin viestin pentujen syntymästä varauksen tehneille kyselijöile, kävi hyvin voimakkaasti ilmi jo aikaisemminkin esiintynyt kasvattajien kannalta ikävä tapa. Pentua haluavat jättävät ”varman” varauksen kolmelle neljälle kasvattajalle, mutta eivät sitten muista ilmoittaa pennun saamisesta. On todella ikävää, että moni kasvattaja varaa pentuja samoille ostajaehdokkaille ja vastaa kyselyihin, että jonossa on jo niin monta, ettei voi ottaa enää uusia lisää, koska pentuja ei kuitenkaan tule kymmentä – viittätoista. Kun sitten ilmoitetaan pentujen syntymästä, saattaa puolet varauksista sulaa pois… Olisi reilua puolin ja toisin kertoa kaikille, jos on jo saanut pennun, etteivät kasvattajat turhaan pidä ostajaehdokasta listalla. Paimensukuisten kasvattajapiiri on sen verran pieni, että jos itseltä ovat pennut varattuja, mutta tiedämme jossakin olevan vapaita, ohjaamme kyselijän sinne.

Narttupentuja oli varauksessa niin monelle, että huolimatta usean varaajan poistumisesta, kaikki tytöt ovat saamassa kodin, mutta poikien varaukset peruuntuivat tyystin.

Tarun kirjava pentue

Elokuussa

Heinäkuun puolivälissä lähtivät muut Tarun pennut koteihinsa, mutta yksi poika oli vielä omistajien lomamatkojen johdosta lähes kaksi viikkoa pidempään. Oli tosi hauska seurata yhden pienen sopeutumista aikuisten kotikoirieni laumaan. Mökillä vietimme lähes viikon ja jälleen matkat menivät sujuvasti pennun nukkuessa kuljetuslaatikossa, ei oksennuksia, ei haukkumisia. Toivottavasti sama tyyli jatkuu uudessa kodissakin…

Jälleen kerran sain todeta, ettei kaikki suju suunitelmien mukaan. Olin varautunut tekemään yhdistelmän Liehkun Ekomies & Reppulin Anarrima. Sisu käytettiin silmätarkastuksen uusinnassa, sillä lausunto oli mennyt keväällä umpeen. Namun silmät tarkastettiin myös uudelleen ja teetin DM- ja prcd-PRA-geenitestit. Kaikki oli kunnossa

Sitten alkoi Namun juoksu ja sovin emännän kanssa, että hän käyttää Namun kiimakontrollissa, että saamme oikean keinosiemennysajan. Hain Sisun meille ja odottelin kutsua. Vasta kolmannen kiimakontrollin jälkeen sain puhelun, että nyt pitäisi tulla eläinlääkäriasemalle Sisun kanssa. Suureksi pettymykseksi Sisu ei ollut lainkaan kiinnostunut Namusta. Temppuilujen jälkeen eläinläkäri sai näyteputkeen hieman spermaa, mutta siittiöt olivat hyvin huonosti liikkuvia, pyörivät laiskasti ympyrää. Siemennystä ei kannattanut tehdä niin huonolaatuisella spermalla! Niinpä tuloksena oli vain paljon kustannuksia, mutta ei pentuja… Uusi yritys toisella uroksella seuraavasta juoksusta vuodenvaihteen jälkeen.

Reppulin Niv-Amlach & Nennikka Irgài

Syyskuun 20. päivän aikoihin odotetaan syntyväksi Rutun ja Mocan pennut. Koska Mocan takana on 90-luvulla rekisteriin otettuja koiria, tästä tulee sellainen kimppapentue niin, että pennut syntyvät ja hoidetaan minun luonani, mutta ne rekisteröidään sisareni kennelnimelle Nennikka-pennuiksi.

Lokakuussa
Kun hain Mocan synnytystä varten, katselin sen mahaa ja arvioin, että kaksi tai kolme pentua tulee, maksimissaan neljä. Takaapäin katsottuna ei olisi edes arvannut sen olevan kantavana, sivulta näkyi laskeutunut mahalinja.
Synnytys käynnistyi syyskuun 18. päivänä ja ensimmäinen pentu syntyi juuri keskiyön jälkeen, poika 406 grammaa. Seuraavat tulivat 10-15 minuutin välein. Kun neljä kookasta pentua oli syntynyt, oli pentulaatikko aivan siisti. Näin kuivaa synnytystä en ollut aikaisemmin nähnyt.

Kun seuraavat supistukset alkoivat, hulahti ensimmäisen kerran pentuvettä ja pian syntyikin viides pentu. Vaikka edellisen syntymästä oli kulunut vain neljäkymmentä minuuttia, oli pentu aivan elottoman tuntuinen. Hieroin sitä napakasti, imin limaa useita kertoja, puhalsin varovasti ilmaa ja jatkoin hieromista. Helpotuksekseni pentu rupesi lopulta haukkomaan henkeään ja vihdoin kuului pieni ääni. Kohta pääsin asettelemaan sen emon nisälle ja siihen se tarrasi hanakasti kiinni… Olin todella yllättynyt, että niin pienestä mahasta syntyi viisi pentua, kolme urosta ja kaksi narttua, ja vielä ihan kunnon kokoisia, 375-406 grammaisia. Pentuveden vähyys selitti mahan pienuuden.

Onneni kesti vain hetken. Kun rupesin tutkimaan tarkemmin elvyttämääni narttupentua, huomasin, että sen ranteet olivat epämuodotuneen paksut möykyt ja etutassut olivat aivan veltot. Pennun ryömiessä tassut taipuivat ja jäivät mahan alle!
Ensimmäisenä tuli mieleen, että tassut olivat olleet niin puristuksissa vähän pentuveden takia, etteivät olleet mahtuneet kehittymään normaalisti. Seuraavaksi leimahti ajatus: OI! Voisiko olla niin huono tuuri, että olisin saanut toisen OI-pentueen vajaan vuoden sisällä. Tarkastin muutkin pennut ja seurasin niiden liikkumisia niiden ryömiessä ja käyttäessä raajojaan imiessään. Kaikki näyttivät olevan kunnossa. Erityisesti seurasin kampuratytön takajalkoja, jotka näyttivät hieman lyhyehköiltä, eivätkä niin voimakkailta kuin muilla pennuilla.

Soitin sisarelleni ja kasvattajakollegalle, joka oli astuttanut reilua viikkoa myöhemmin narttunsa näiden pentujen isän veljellä, varoittaen heitä mahdollisesta OI:stä. Muuta en voinut tehdä kuin seurata ja odottaa pennun kehittymistä. Ja ilokseni jo muutaman päivän päästä etutassut olivat vahvistuneet ja ranteet tasoittuneet.

Kun pennut olivat kymmenen päivän ikäisiä, uskalsin huokaista helpotuksesta, sillä kaikki, myös kampuratyttö, alkoivat nousta jaloilleen ja kävellä horjuen. Tällä kertaa pääsimme pelkällä säikähdyksellä.

Nyt minulla pyörii pentuaitauksessa ja pihalla viisi hyvin liikkuvaa, terhakkaa pentua, Nennikoita, mutta puoliksi Reppuleita! Ja odotamme edelleen hyvin hartaasti OI-geenitutkimuksen etenemistä ja geenitestin tuloa. Näin hermoja raastavia päiviä ja viikkoja en todellakaan haluaisi enää kokea.
Mocan pentue

Joulukuussa

Mocan pennut lähtivät koteihinsa Helsinkiin, Vantaalle, Talmaan ja Tampereelle. Ilmi-tytöstä
(Nennikka Miella) sain nauttia kolme viikkoa pidempään, kun emännän työkiireet hankaloittivat
lomapäivien saamista. Olipa tosi hauska yli kahdeksan vuoden tauon jälkeen päästä seuraamaan pennun kehitystä ja oppimista.
Koska nämä ovat Nennikoita, niin lähtökuvat tulevatkin tähän kohtaan, eivätkä Tämä on nyt minun-osioon. Mutta kaikki ovat minulle yhtä tärkeitä ja haluan olla mukana niiden kehityksessa ja saada kuulumisia sekä kuvia.
Nennikat maailmalle

Juuri nyt joulun alla on edessä seuraava astutus, sillä ennen Namua tulikin juoksuun Hilla (Re Car-Indis), jonka edelliset pennut täyttivät kesällä kaksi vuotta. Hillan omistajat olivat jo aikaisemmin luvanneet, että saan tehdä toisenkin pentueen ja tällä kertaa urokseksi valikoitui monien vaiheiden jälkeen tuttu Luppo (Millanun Hopeanuoli). Jos kaikki menee hyvin, helmikuun loppupuolella pentulaatikossa tuhisevat seuraavat Reppulit.

Tämän sivun alkuun Sulje tämä sivu